Sati

Nykymaailmassa Sati on saavuttanut suuren merkityksen eri yhteyksissä, ja sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Ilmestymisestään lähtien Sati on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion, ja siitä on tullut keskustelun ja analyysin aihe eri alueilla. Jotta ymmärtäisimme Sati:n vaikutuksen päivittäiseen elämäämme, on välttämätöntä tutkia sen eri puolia ja ulottuvuuksia sekä tarkastella sen kehitystä ajan myötä. Tällä tavalla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja seuraukset nykyisessä todellisuudessamme.

Tämä artikkeli käsittelee intialaista uhriseremoniaa. Sati voi tarkoittaa myös buddhalaisuuden henkistä käytäntöä.
”Hindulesken ja hänen edesmenneen puolisonsa polttoseremonia.” Kuva vuonna 1851 ilmestyneestä amerikkalaisesta teoksesta.

Satī (devanagari: सती; lähteestä riippuen myös suttee tai sutty) on Intiassa harjoitettu uhriseremonia, jossa naispuolinen leski poltetaan yhdessä kuolleen puolisonsa kanssa. Tiukan lainsäädännön vuoksi seremonia suoritetaan nykyään erittäin harvoin.

Näennäisesti satissa on kysymys lesken vapaaehtoisesta halusta seurata puolisoaan kuolemaan, mutta uhrin vapaaehtoisuudesta ei aina ollut täyttä varmuutta. Yleisesti hindulaisuus kuitenkin kieltää itsemurhan, minkä seurauksena satin harjoittamista on arvosteltu.

Satin hyväksynyt leski painaa ”verisen”, punaisen kädenjälkensä taloon, josta hän lähtee poltettavaksi miehensä kanssa.

Historiaa

Leskenpoltto oli ylempien kastien piirissä ollut tapa, jolla leski näyttää uskollisuutensa seuraamalla puolisoaan kuolemaan. Erään legendan mukaan uskollinen vaimo Savitri seurasi miestään kuolemaan, jolloin Yama-jumala palautti miehen henkiin. Itsensä miehen hautajaisissa tappanutta leskeä palvottiin jumalattarena, joka pääsi taivaaseen miehensä kanssa. Toisaalta eläviin leskiin suhtauduttiin kielteisesti, näiden uskottiin tuovan huonoa onnea. Niinpä mahtisukujen leskien oli uhrattava itsensä perheen kunnian säilyttääkseen. Luultavasti leskenpolton toivat Intiaan arjalaiset, joilla oli tapana haudata päällikkönsä palvelijoineen ja vaimoineen.

Portugalilaiset kielsivät satin Goassa noin vuonna 1515. Hollanti ja Ranska kielsivät sen siirtomaissaan Chinsurahissa ja Pondichéryssä. Britit kielsivät satin Intiassa vuonna 1861. Vuonna 1988 satista tuli rikollista toimintaa Intian laissa.

Lähteet

  • Asko Parpola (toim.), Intian kulttuuri, Otava 2005

Viitteet

  1. Suttee Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.7.2013. (englanniksi)
  2. a b Parpola 2005. s. 139
  3. Goa Goacom. Arkistoitu 31.5.2013. Viitattu 12.11.2013. (englanniksi)
  4. Tieteen kuvalehti Historia 8/2014, s.11
  5. India bans widow burning (BBC Witness) BBC World Service. BBC. Viitattu 12.1.2015.

Aiheesta muualla