Saulo Haarla
Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä Saulo Haarla:een, olennaiseen aiheeseen, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Tässä tekstissä analysoimme Saulo Haarla:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Uppoudumme sen historiaan, tutkimme sen vaikutuksia eri alueilla ja pohdimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Saulo Haarla on jännittävä aihe, jota kannattaa käsitellä eri näkökulmista, minkä vuoksi tässä artikkelissa pyrimme tarjoamaan laajan ja rikastuttavan näkemyksen aiheesta. Liity mukaan tähän kiehtovaan tutkimusmatkaan!
Saulo Ismaro Haarla (21. marraskuuta 1930 Helsinki – 4. lokakuuta 1971 Oulu) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.
Työura
Haarla valmistui Teatterikoulusta 1953 ja näytteli sen jälkeen Turun kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Hänen näyttämöroolejaan olivat muiden muassa Armand Jean Anouilh’n Colombessa, Olavi Daniel Hjortissa, Maximilian Walentin Chorellin näytelmässä Kaksi sisarta sekä kauppias Sumelius Jalmari Finnen Maria Kristinassa. Haarla toimi Yleisradion teatteriosaston dramaturgina ja ohjaajana 1962–1965 ja sitten Intimiteatterin toisena johtajana ja ohjaajana. Hänen ohjauksiaan Radioteatterissa olivat muun muassa Friedrich von Schillerin Rosvot, Leo Kalervon Sadepäivän rapsodia ja Hella Wuolijoen Sahanpuruprinsessa. Työ Oulun kaupunginteatterin johtajana 1970–1971 jäi hänen viimeisekseen. Haarlan viimeinen ohjaustyö oli Ludvig Holbergin Valtioviisas kannunvalaja.
Saulo Haarla esiintyi vuosina 1951–1961 seitsemässä suomalaisessa elokuvassa. Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat elokuvissa Hilja maitotyttö (1953) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Maitotytössä Haarla esitti ylioppilaspoika Yrjöä ja jälkimmäisessä hulttioveljenpoikaa Kaarle Lankelaa. Haarla näytteli myös vänrikki Jalovaaraa Edvin Laineen elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Hän ohjasi vuosina 1966–1967 Tuntematon sotilas-radiokuunnelmaa. Vuodesta 1964 hän opetti mikrofonitekniikkaa Teatterikoulussa.
Näyttelemisen ohessa Haarla harrasti urheilua ja valokuvausta. Hän oli mestaruustason käsipalloilija ja saavutti seuralleen Unionille Suomen mestaruuden 1957–1960 ja 1964.
Yksityiselämä
Haarlan vanhemmat olivat näyttelijä Tyyne Haarla ja kirjailija Lauri Haarla. Tehtailija Rafael Haarla oli hänen setänsä.
Haarla oli naimisissa kolmesti: 1953–1960 Helena Saloniuksen, 1961–1965 Marjatta Kallion ja 1965–1971 Aune Lahdelman kanssa. Hänen lapsiaan Saloniuksen kanssa ovat muusikko Iro Haarla ja ympäristötaiteilija Teuri Haarla.
Haarla kärsi alkoholismista ja kuoli 4. lokakuuta 1971 vain 40-vuotiaana. Hänet on haudattu sukuhautaan Hietaniemeen.
Elokuvat
- Tukkijoella (1951) ... Kasuri, tukkilainen
- Yö on pitkä (1952) ... mies ravintolassa
- Hilja – maitotyttö (1953) ... Yrjö, ylioppilas
- Oi, muistatkos... (1954) ... Jallu, työmies
- Tuntematon sotilas (1955) ... Jalovaara
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) ... tamperelainen poliisi
- Kaasua, komisario Palmu! (1961) ... Kaarle ”Hulttio” Lankela
Lähteet
- ↑ a b c d Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ a b c Saulo Haarla Elonetissä.
- ↑ Pirtola, Erkki: Teuri Haarla: Egokatastrofi/Biokänni. Voima 5/2010 s. 38–39. Viitattu 23.7.2014.
| ||||||||||||||
