Nykymaailmassa Savoijin kuningashuone:llä on keskeinen rooli yhteiskunnassa. Olipa kyse tekniikan, kulttuurin, politiikan tai jostain muusta arkielämän osa-alueesta, Savoijin kuningashuone:llä on merkittävä vaikutus. Alkuperäistään nykypäivään Savoijin kuningashuone on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on herättänyt jatkuvaa kiinnostusta asiantuntijoiden ja fanien keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Savoijin kuningashuone:n roolia tämän päivän yhteiskunnassa, analysoimme sen vaikutusta eri alueilla ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Savoijin kuningashuone (ital. Casa Savoia) on hallitsijasuku — alun perin aatelisperhe, sittemmin ruhtinassuku ja lopulta kuninkaallinen dynastia —, jonka ruhtinaskunta oli alkujaan Savoiji. Suvun päämiehet ovat kantaneet arvonimiä Savoijin kreivi (vuodesta 1033) ja herttua (vuodesta 1416), Piemonten ruhtinas, Kyproksen, Jerusalemin ja Armenian kuningas (vuodesta 1460), Sisilian kuningas (1713–1720), Sardinian kuningas (1720–1861) ja viimeksi Italian kuningas (1861–1946).
Kuningashuoneen jäsenet polveutuvat Humbert I Valkokädestä (1003–1047/1048). He hallitsivat pitkään Savoijia, joka on nykyään ranskalainen maakunta Italian ja Sveitsin ranskankielisen osan naapurissa Alpeilla. Savoijin vaakunana on ollut hopeinen risti punaisella kentällä jo 1200-luvulta alkaen, perintönä ristiritareilta. Savoijien hallitsijavalta päättyi italialaisten valittua kansanäänestyksellä valtiomuodokseen tasavallan vuonna 1946. Italian viimeiseksi kuninkaaksi jäi Umberto II, joka hallitsi vain 33 päivää.
Italian perustuslaissa oli vuoteen 2002 asti säännös, jonka mukaan Savoijin kuningashuoneen miespuoliset jälkeläiset eivät saaneet tulla Italian rajojen sisäpuolelle. Perustuslainmuutoksen jälkeen kuninkaallisen perheen jäsenet, mukaan lukien kruununtavoittelija, Napolin prinssi Viktor Emanuel sekä hänen poikansa, Venetsian ja Piemonten prinssi Emanuele Filiberto ovat palanneet Italiaan.
Vaikka Italian tasavallan lainsäädäntö ei anna kuningashuoneen jäsenille erivapauksia, niin kuningashuone jatkaa muutamien dynastisten ritarikuntien kunniamerkkien jakoa (tasavalta lopetti vanhojen ritarikuntien kunniamerkkien jakamisen ja korvasi ritarikunnat uusilla, mutta vanhojen kunniamerkkien käyttöä ei kielletty) samaan tapaan kuin eräät muut tasavalloiksi muuttuneet Euroopan maat. Samoin kansainvälisen kohteliaisuuskäytännön mukaisesti suvun keskeisistä jäsenistä käytetään myös prinssien ja prinsessojen titteleitä ja heitä puhutellaan kuninkaallisiksi korkeuksiksi, vaikka suvun päämiestä ei valtaistuimen puuttuessa enää kutsutakaan kuninkaaksi tai hänen majesteetikseen eikä Savoijin suvulla ole virallista asemaa Italian tasavallan valtiollisessa protokollassa.
Savoiji-Carignanon haara
Venetsian ja Piemonten prinssi Emanuele Filiberto lähetti ainoana kuninkaallisena julkisen tervehdyksen Porin kaupungille kaupungin täyttäessä 450 vuotta vuonna 2008. Tapaus ja sen arvokkuus huomioitiin useimmissa paikallisissa tiedotusvälineissä. Prinssin yhteyksien kaupunkiin arveltiin olevan henkilötasolla, vaikka tarkkaa taustaa ei kerrottukaan.