Sigrid Lehrbäck
Nykymaailmassa Sigrid Lehrbäck:stä on tullut kasvava kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sigrid Lehrbäck on herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion alkuperästään sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Koska sen merkitys kasvaa jatkuvasti, on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset eri aloilla. Jotta tämä kysymys voitaisiin käsitellä kattavasti, tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Sigrid Lehrbäck:n eri puolia sen historiallisesta alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla on tarkoitus valaista tätä aihetta objektiivisesti ja täydellisesti ja tarjota lukijalle laaja ja tarkka näkemys.
Sigrid Emilia Lehrbäck (26. lokakuuta 1876 Oulu – 20. kesäkuuta 1923 Oulu) oli suomalainen taidemaalari.
Lehrbäckin vanhemmat olivat lastinmittaaja Anders Lehrbäck ja Margareta Suutari. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1898–1899 sekä Taideteollisessa keskuskoulussa ja ulkomailla Pariisissa. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1899, 1900, 1903, 1904, 1905, 1906 ja 1907. Lehrbäck toimi 1890-luvun lopulla taidemaalari Albert Edelfeltin avustajana ja hän avusti 1897 kenraalikuvernööri, kreivi P. Suvalovin muotokuvan, vuonna 1898 Nikolai II:n muotokuvan sekä myöhemmin Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten 1899 maalatun Näköala Haikon yli maalauksen tekemisessä Edelfeltiä.
Lehrbäck oli opettajana Taideteollisessa keskuskoulussa 1900–1918 mutta joutui luopumaan tehtävästä sairauden takia. Hän oli naimisissa vuodesta 1914 Gustav Valdemar Lehtisen kanssa.
Teoksia
- Ateneumin kuvanveistosali : öljymaalaus. noin 1900
- Heijastuksia rannassa : öljymaalaus.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
