Sirkkalan kasarmi
Nykymaailmassa Sirkkalan kasarmi:stä on tullut erittäin tärkeä ja huomionarvoinen aihe. Ilmestymisestään lähtien Sirkkalan kasarmi on herättänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön kiinnostuksen ja synnyttänyt monenlaisia keskusteluja, teorioita ja mielipiteitä. Sirkkalan kasarmi on jatkossakin analyysin ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, kulttuurivaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Sirkkalan kasarmi:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa, jotta voimme tarjota kattavan näkemyksen tästä jännittävästä ja kiistanalaista aiheesta.
Sirkkalan kasarmi on Turun itäisessä keskustassa I kaupunginosassa sijaitseva entinen kasarmialue. Alue on rakennettu alkujaan Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonalle, joka sijoitettiin perustamisvuonnaan 1846 Pehr Johan Gylichin vuonna 1834 suunnittelemaan köyhäintaloon. Ennen siviilikäyttöön siirtymistä kasarmi toimi viimeksi Turun ja Porin sotilasläänin esikuntana. Vuonna 2006 kasarmille muutti Turun yliopiston historian laitos.
Kasarmialueen rakennukset
Kasarmialue sijaitsee aivan Carl Ludvig Engelin Turun palon jälkeen laatiman ruutukaavan itäisellä laidalla ja se tunnettiin nimellä Kurjenkaivonkenttä. Kaavassa alue on merkitty aukion ympäröimäksi umpikortteliksi ja lienee jo tuolloin tarkoitettu julkisten rakennusten sijoituspaikaksi. Vuonna 1834 Pehr Johan Gylich suunnitteli paikalle palossa tuhoutuneen köyhäintalon tilalle uuden kolmikerroksisen rakennuksen. Rakennus toimi köyhäintalona ainoastaan vuoteen 1846 asti, jolloin kortteli otettiin armeijan käyttöön ja siihen sijoitettiin Turun krenatööritarkk'ampujapataljoonan kasarmi.
Vuonna 1846 kortteliin rakennettiin nykyisen Sirkkalankadun varrelle pataljoonan valkoinen sairaalarakennus 1847. Myös sen suunnitteli P. J. Gylich. Päävartiorakennus eli Komendantin talo rakennettiin Kaivokadulle Ernst Lohrmannin piirustusten pohjalta. Kasarmi annettiin 1860-luvulla Venäjän armeijalle, jonka tarpeisiin valmistui vuonna 1875 Axel Hampus Dalströmin suunnittelema kasarmirakennus Kaivokadulle. Kyseinen rakennus on Suomen ensimmäinen kasarmikäyttöön suunniteltu rakennus. Alueella on lisäksi useita 1800-luvun puolivälissä ja 1900-luvun alussa kasarmeiksi rakennettuja puurakennuksia ja muun muassa tallirakennus.
Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy on vastannut valkoisen sairaalarakennuksen ja kasarmirakennuksen arkkitehtuurisuunnittelusta ja sen yhteydessä toimintojen muuttamisen yliopiston käyttöön soveltuviksi.
Itsenäistymisen jälkeinen aika
Kasarmialue toimi Venäjän armeijan poistuttua alueelta Suomen itsenäistymisen myötä Suomen sisällissodan jälkeen vuonna 1918 vankileirinä. Suurimmillaan Turun vankileirin vankiluvuksi on arvioitu noin 3 300. Leirillä kuoli eri arvioiden mukaan noin 120–175 ihmistä, pääasiassa nälkään ja sairauksiin. Leirin vuonna 1994 paljastettu muistomerkki on Ismo Kajanderin veistos, Kurjenkaivonkentän rinteen peruskallioon upotettu ruostunut tasavartinen risti.
Leirin lakkauttamisen jälkeen alue oli Puolustusvoimien hallussa aina 2000-luvun alkuun asti. Kasarmilla toimi muun muassa Turun ja Porin sotilasläänin esikunta edeltäjineen ja Turun varuskuntasairaala. Esikunta siirtyi Heikkilän kasarmille vuonna 2003 ja varuskuntasairaala jo 1990-luvulla.
Tällä hetkellä kasarmilla toimii Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Jäänteenä aikaisemmasta käytöstä Kaivokadun esikuntarakennuksen kellarissa toimi toukokuuhun 2020 saakka ravintola Turun Upseerikerho.
Museovirasto määritteli vuonna 2009 Sirkkalan kasarmit yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Katso myös
Lähteet
- Turun kaupungin kasarmialueen asemakaavan muutosehdotuksen selostusosa
- Turun Sanomat 23.5.2004
- Aurora 4/07, Köyhäintalosta akateemisen tutkimuksen tyyssijaksi, s. 16–17
- Lehdistötiedote Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy Tampereella 4.5.2009
Viitteet
- ↑ Sirkkalan kasarmit Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.