Nykymaailmassa Skandinavia on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua. Ajan myötä Skandinavia on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, ja siitä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri aloilla. Skandinavia:n merkitys näkyy sen vaikutuksessa yhteiskuntaan ja tavassa, jolla se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Skandinavia:n aihetta perusteellisesti, analysoimme sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan mittaan ja asiaan liittyviä erilaisia näkökulmia.
Skandinavia tarkoittaa suomen kielessä ensisijaisesti Pohjois-Euroopan aluetta, joka käsittää Ruotsin ja Norjan, usein myös Tanskan.
Skandinavian maista puhuttaessa myös Islanti luetaan joskus mukaan. Joissain muissa kielissä kuin suomen kielessä Skandinaviaan kuuluvaksi voidaan käsittää Islannin lisäksi myös Suomi, jolloin Skandinavia on Pohjoismaiden synonyymi.
Skandinavian pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen Tanskan alueilla, Pohjois-Saksassa, Etelä-Ruotsissa ja Norjan eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittää sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja Itämeren itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi Ahvenanmaan, Lounais-Suomen rannikkoseudun, Pohjois-Viron rannikon ja sen suuret saaret.
Únětice-kulttuuri todennäköisesti toi pronssin skandinaaveille, kun sen asuinalue laajeni idästä päin Saksan pohjoisosiin noin 2000–1700 eaa. Esineitä, kuparia ja pronssia vaihdettiin ainakin meripihkaan. Tämän kulttuurialueen seuraaja tumuluskulttuuri jatkoi pronssikauppaa, jolloin sekä pronssiesineitä että pronssimetallia virtasi Etelä-Skandinaviaan runsaasti.
Skandinavian pronssikulttuurissa hankittiin tarvittavat pronssiesineet aluksi valmiina, mutta myöhemmin niitä kierrätettiin sulattamalla ne uudelleen ja valamalla niistä uusia esineitä. Metalliesineistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että näin toimittiin Etelä-Skandinaviassa koko pronssikauden ajan. Verrattaessa Skandinavian pronssikulttuuria muihin eurooppalaisiin samanaikaisiin kulttuureihin se erottuu muista arkeologisesti rikkaana pronssiesineiden löytöalueena.
Viikinkiaikaa (n. 793–1066) leimasivat viikinkien ryöstöretket, valloitukset ja kaupankäynti. Viikingit tekivät monia löytöretkiä käyden Grönlannissa ja he olivat ensimmäisiä eurooppalaisia Pohjois-Amerikassa. Viikingit asuttivat Färsaaret ja Islannin sekä osia Britanniasta, Irlannista ja Normandiasta. Viikingit perustivat myös useita kuningaskuntia, kuten Jorvikin, Dublinin sekä Kiovan Rusin. Viikinkiaikana pohjoismaiset valtiot alkoivat vähitellen muodostua, ja aikakauden kuluessa kristinusko levisi pohjoismaihin heikentäen vähitellen alueen perinteisiä uskontoja. Viikinkiajan alkuna on usein pidetty tanskalaisviikinkien tekemää ryöstöretkeä Northumbriassa sijainneelle Lindisfarnen luostarisaarelle vuonna 793. Päättymisajankohtana pidetään vuonna 1066 käytyä Stamford Bridgen taistelua, jossa Norjan kuningas Harald Ankara sai surmansa. Myös hänen liittolaisensa Tostig Godwininpoika kaatui tuossa taistelussa.
Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Personaaliunioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Personaaliunionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.