Smetana
Tämä artikkeli käsittelee Smetana:n aihetta eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota globaali ja täydellinen näkemys tästä asiaankuuluvasta ongelmasta. Erilaisia Smetana:een liittyviä näkökohtia analysoidaan ja tarkastellaan sen vaikutuksia sosiaalisella, taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella tasolla. Lisäksi tarkastellaan alan viimeisintä tutkimusta ja edistysaskeleita sekä alan asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä. Smetana on erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joka ansaitsee yksityiskohtaisen ja perusteellisen tutkimuksen, minkä vuoksi tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen sen merkityksen ja laajuuden ymmärtämiseksi.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Smetana eli vuolukerma on hapatettua kermaa, jonka rasvapitoisuus vaihtelee noin 10–70 prosentin välillä ja koostumus rasvapitoisuuden mukaan juoksevasta lähes voita muistuttavaan. Maultaan se on täyteläinen, aromikas ja raikkaan happamahko. Smetana on vanha itäeurooppalaiseen ruokakulttuuriin liittyvä maitotuote. Smetanaa syödään etenkin borssikeiton ja blinien kanssa. Suomenkielisen nimityksen "vuolukerma" on tiettävästi keksinyt Otto P. Pehkonen vuonna 1914.
Suomalaisessa smetanassa on 42 prosenttia rasvaa. Suomalaista smetanaa valmistavat esimerkiksi Juustoportti, Valio ja Arla.
Historiaa
Suomen alueella hapankerma kuuluu erityisesti karjalaiseen ja myös savolaiseen ruokakulttuuriin, ja sitä valmistettiin ja käytettiin kotona, kunnes kaupallinen maidontuotanto kullakin paikkakunnalla alkoi eli myöhäisimmillään 1960-luvun alkuun asti. Smetana kuorittiin tuolloin piimineen maidon eli viilin pinnalta, eikä sitä erikseen hapatettu tuoreesta kermasta kuten nykyään. Kun maidon lähettäminen meijeriin alkoi, loppui myös smetanan käyttö kotitaloudessa, sillä maidosta maksettiin rasvapitoisuuden mukaan. Hapanta kermaa ei kuitenkaan ennen meijerien aikaa sanottu smetanaksi vaan murteesta riippuen ”kermaksi”, ”päällisiksi” tai muuksi sellaiseksi. Tuoreen kerman nimitykset oli yleensä lainattu ruotsista tai venäjästä (”reta”, ”liuhki”). Suurin osa smetanasta meni kuitenkin voin kirnuamiseen, sillä varhaisempina aikoina voilla maksettiin veroja, ja myöhemmin sitä käytiin myymässä lähikaupunkien toreilla ja saatiin niin käteistä rahaa. Kermaa käytettiin lähinnä leivonnaisiin, kuten ohrajauhoista ja smetanasta leivottuihin kakkaroihin, jotka tunnetaan useilla paikallisilla nimillä.
Kannakselaisessa ja inkeriläisessä ruokakulttuurissa smetanan käyttö oli laajempaa ja samantapaista kuin venäläisessä keittiössä.
Lähteet
- ↑ Otto P. Pehkonen: Vuolukerman ja uunipiimän valmistuksesta Virossa ja Venäjällä. Matkakertomus. Julk. Voinvientiosuusliike Valio r.l., Hanko 1914
- ↑ Maaret Tiensuu: Kermaviili, ranskankerma vai smetana – tunnetko jo hapankermojen eron? Kotiliesi.fi. 11.8.2017. Viitattu 2.11.2023.
Aiheesta muualla
- Ravintoarvoja fineli.fi