Tässä artikkelissa perehdymme Taavettilan riihi:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja mahdollisia vaikutuksia eri alueilla. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin Taavettilan riihi on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua, ja sitä pidetään tärkeänä aiheena alan asiantuntijoiden lisäksi myös suurelle yleisölle. Näillä linjoilla analysoimme perusteellisesti Taavettilan riihi:n eri näkökulmia ja tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin ja akateemiseen maailmaan. Samoin tutkimme Taavettilan riihi:n mahdollisia haasteita ja mahdollisuuksia sekä pohdimme sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa.
Taavettilan riihi | |
---|---|
Sijainti | Seminaarinmäki, Jyväskylä, Suomi |
Koordinaatit | 62°14′09″N 25°44′02″E / 62.23576°N 25.7338°E |
Rakennustyyppi | Riihi |
Rakennusmateriaali | Puu |
Omistaja | Suomen Yliopistokiinteistöt |
Käyttäjä | Jyväskylän yliopiston tiedemuseo |
|
Taavettilan riihi on Jyväskylän keskusta-alueen vanhin rakennus. Rakennus on sijainnut paikallaan nykyisen kampusalueen reunalla jo vuonna 1833 eli ennen Jyväskylän kaupungin perustamista. Riihi on Puutarhurin talon ohella ainut seminaarin alueen vanha puurakennus joka on säästynyt purkamiselta.
Alun perin rakennus on ollut yksinäisriihi, jossa viljan kuivattaminen ja puinti on tapahtunut samassa tilassa. 1800-luvun lopulla rakennus tuli osaksi Jyväskylän seminaarin aluetta. 1900-luvun alussa riihi muutettiin museoksi seminaarin lehtori ja arkkitehti Yrjö Blomstedtin johdolla. Museoksi muuttamisen yhteydessä riiheen muun muassa lisättiin ikkunat ja se sisustettiin pohjalaistyyliseksi pirtiksi. Museo avattiin Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotisjuhlavuonna 1910 ja nimettiin Cygnaeus-pirtiksi .
Kansatieteellisten näyttelyiden lisäksi museoriihessä järjestettiin muun muassa opiskelijoiden iltamia, maakuntailtoja ja osakuntajuhlia 1960-luvulle saakka, jolloin rakennuksen rooli opiskelijoiden kokoontumispaikkana väheni ylioppilaskunnan Ilokivi -rakennuksen valmistumisen myötä .