Tarton taidemuseo
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Tarton taidemuseo, joka on saanut yhä enemmän merkitystä viime vuosina. Tarton taidemuseo on aihe, joka on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Ilmestymisestään lähtien Tarton taidemuseo on synnyttänyt keskusteluja, analyyseja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista, seurauksista ja mahdollisista ratkaisuista. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Tarton taidemuseo:stä, tutkien sen alkuperää, kehitystä, tämänhetkisiä haasteita ja tulevaisuuden näkymiä. On tärkeää ymmärtää Tarton taidemuseo:n merkitys nykyään, sillä sen vaikutus ulottuu niinkin erilaisille aloille kuin tekniikka, politiikka, kulttuuri, talous ja ympäristö.
| Tarton taidemuseo Tartmus | |
|---|---|
| Tartu Kunstimuuseum | |
 Tarton taidemuseon näyttelyrakennus Vino talo eli Barclay de Tollyn talo. |
|
| Tyyppi | taidemuseo |
| Perustettu | 1940 |
| Sijainti | Tartto, Raekoja Plats |
| Koordinaatit | |
| Ylläpitäjä | Viron valtio |
| Johtaja | Joanna Hoffmann |
| Kotisivut | Tarton taidemuseo (englanniksi) |
Tarton taidemuseo eli Tartmus on Viron valtion omistama taidemuseo Tartossa. Se on perustettu vuonna 1940 paikallisen taidekoulun Pallaksen aloitteesta.
Museon nimi on maaliskuusta 2015 ollut Tartmus.
Pääkokoelmassa on 1700-luvulta alkaen virolaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia, jotka liittyvät tavalla tai toiselle Viroon. Kokoelmassa on 23 000 näyttelyesinettä. Museo pitää vaihtuvia näyttelyjä omien kokoelmien töistä ja näyttelyjä yhteistyössä virolaisten ja ulkomaisten museoiden ja gallerioiden kanssa. Näyttelyt järjestetään Raatihuoneentorin varrella olevassa historiallisessa Barclay de Tollyn talossa.
Jotkut viime vuosien nykytaiteen näyttelyt ovat synnyttäneet runsaasti julkista taiteen ansioista ja rajoista. Ristiriitaisin on ollut vuonna 2012 järjestetty näyttely MÖH? FUI! ÖÄK! OSSA! VAU!, jossa oli esillä Viron taiteen skandaalimaisimpia töitä vuoden 1990 jälkeen, sekä vuonna 2012 järjestetty näyttely Minu Poola. Mäletamisest ja unustamisest (Minun Puolani. Muistoja ja unohdusta) vuonna 2015, jossa oli esillä holokausti-aiheista puolalaista nykytaidetta.
Tarton taidemuseota johti vuodesta 2013 Rael Artel, joka oli aiemmin itsenäinen kuraattori ja galleristi. Nykyinen johtaja on Joanna Hoffmann.
Johtajat
- 1940–1941 Juhan Andre
- 1941–1951 Voldemar Erm
- 1951–1952 Nikolai Jasnetski
- 1952–1977 Vaike Tiik
- 1977–1980 Toivo Toomemets
- 1980–1983 Eha Ratnik (kt)
- 1983–1996 Mari Nõmmela
- 1996–1999 Enriko Talvistu
- 1999–2000 Epp Preem (kt)
- 2000–2005 Heiki Pärdi
- 2005–2013 Reet Mark.
- maaliskuusta 2013–2017 Rael Artel
- 2017–2019 Signe Kivi
- (2019) 2020 alkaen Joanna Hoffmann
Museon historia
Taideyhdistys Pallas perusti 1918 Taidekorkeakoulu Pallaksen, jolla oli myöhemmin keskeinen osa paikallisessa taidekoulutuksessa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua taideyhdistys Pallaksen perustamisesta päätettiin perustaa museo, ja 17. marraskuuta 1940 Tarton kaupunki teki päätöksen museon perustamisesta. Sen paikaksi tuli Suurturg 3 (nyk. Raekoja Square, 3). Kesällä 1941 Valtion kansatieteellinen museo (nyk. Viron kansallismuseo) antoi museolle 1900-luvun taidekokoelmansa.
Sodan aikana museo jouduttiin siirtämään useita kertoja. Kriittisin tilanne oli 1943, jolloin kokoelman sijaintitalo Lai 17:ssä romahti pommituksessa. Suurin osa kokoelmasta kuitenkin pelastui. Usean muuton jälkeen museo siirtyi 1946 Vallikraavi 14:ssä olevan rakennuksen kahteen kerrokseen. Ajan myötä rakennusta on kunnostettu vastaamaan museon tarpeita. Alun perin rakennuksessa oli sekä varastotilaa että näyttelysaleja, mutta 1999 rakennus päätettiin sulkea yleisöltä, jotta kasvava kokoelma olisi paremmin turvassa. Nykyisin siinä rakennuksessa on varasto, hallinto, virkailijoiden toimitilat, entistämispaja, kirjasto ja arkistot.
Tarton taidemuseon käytössä on vuodesta 1988 ollut myös Vino talo eli Barclay de Tollyn talo.
Tarton taidemuseolla on kaksi yksittäisen taiteilijan erikoismuseota, Anton Starkopfin (1972–1997) museo Tartossa ja Eduard Kutsarin (1971-2012) museo Elvassa.
Rael Artel
Museota on johtanut vuodesta 2013 Rael Artel. Hän on aiemmin ollut itsenäinen kuraattori ja työskennellyt Virossa ja ulkomailla kansainvälisen nykytaiteen parissa. Rael Artel on työskennellyt vierailevana kuraattorina Kumun taidemuseossa Tallinnassa ja Lodzin taidemuseossa Puolassa. Hän jatkaa uudella sopimuksella vuodesta 2016 alkaen.
Vino talo
Tarton taidemuseon näyttelytilat ovat vuodesta 1988 olleet niin sanotussa Vinossa talossa Raekoja Plats 18:ssa. Vuonna 1793 rakennettu talo kuului Barclay de Tollyn aatelisperheelle. Vino talo on saanut nimensä siitä, että vuosien mittaan se on kallistunut toiselle puolelle vinoon perustusten erilaisten materiaalin vuoksi. Puolalaisten asiantuntijoiden entistämisen ansiosta kallistuminen on saatu pysähtymään
Talossa on kolme kerrosta vaihtuville näyttelyille, opetushuoneelle ja kirjakaupalle.
Museon kokoelmat
Museon kokoelman perustana ovat Pallas-taideyhdistyksen 133 taiteilijan teokset. Luettelon ensimmäinen teos oli Ida Anton-Agun "Interior". Taideyhdistys Pallaksen perintö on tärkeä osa kokoelmaa. Siihen kuuluu teoksia Nikolai Triikiltä, Konrad Mägiltä, Ado Vabbelta, Aleksander Vardilta, Karin Lutsilta ynnä muilta.
Pallaksen taiteilijoiden töiden lisäksi museossa on töitä 1800-luvun merkittävimmiltä virolaisilta taiteilijoilta, kuten Johann Köhler (kansallisen heräämisen kausi) ja Julie Wilhelmine Hagen-Schwartz (baltiansaksalaiset).
Museon kokoelmissa on myös teoksia merkittäviltä venäläisiltä ja muunmaalaisilta taiteilijoilta. Venäläistä koulukuntaa edustavat muun muassa Ivan Aivazovski, Ivan Šiškin, Maximilian Vološin, Konstantin Somov, Mihail Larionov ja Natalja Gontšarova.
Museon kokoelmissa on kaikkiaan noin 23 000 taideteosta. Kokoelmat koostuvat maalauksista, piirroksista, grafiikasta, veistoksista ja nykytaiteesta (valokuvaus, videotaide, performanssitaide, äänitaide, installaatiot). Kokoelmiin voi tutustua museon verkkosivulla MUIS.
Teoksia
-
August Matthias Hagen (1794‒1878). Toomemäen rauniot. Akvatintai. Ennen vuotta 1825. -
Julie Wilhelmine Hagen-Schwarz (1824‒1902). Italialainen nainen ja maljakko. Noin 1850s. -
Konrad Mägi. Vilsandin maisema (1913‒1914). -
Nikolai Triik (1884‒1940). V. Martnan muotokuva. Noin 1910. -
Ivan Aivazovski (1818‒1900). Aiju-Dag.
Lähteet
- ↑ a b Information Centre Of Estonian Museums. Muuseum.ee. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e History Tartmus. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Eesti muuseumide veebivärav - Muuseumide kogud muis.ee. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Rael Artel will continue as the Director of the Tartu Art Museum | Ministry of Culture kul.ee. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Vaike Tiik. Veerandsada aastat Tartu Riiklikku Kunstimuuseumi. Kogumikus Tartu Riikliku Kunstimuuseumi almanahh II (toim. V. Tiik). Tartu: Tartu Riiklik Kunstimuuseum, 1967, lk 5-10.
- ↑ Tartu kunstimuuseumi direktoriks saab Rael Artel. Delfi. 16.11.2012. Arkistoitu 1.7.2013. Viitattu 19.1.2017. (viroksi)
- ↑ The Leaning House of Tartu, Estonia Visitestonia.com. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Tarton taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
