Topias Huttari
Tässä artikkelissa perehdymme Topias Huttari:n aiheeseen ja tutkimme sen alkuperää, vaikutuksia ja merkitystä nykyään. Topias Huttari on ollut perustavanlaatuinen rooli alustastaan ajan myötä tapahtuvaan kehitykseen ja vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen. Näiden linjojen mukaisesti uppoudumme Topias Huttari:n yksityiskohtaiseen analyysiin, paljastamme sen tärkeimmät näkökohdat ja tarjoamme laajan ja täydellisen näkökulman tähän aiheeseen, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi.
Topias (Tobias) Huttari, kirjailijanimiä Lea Helo, L. Helo (29. tammikuuta 1907 Muja, Inkerinmaa – joulukuu 1953) oli inkeriläinen Neuvostoliitossa asunut opettaja ja runoilija.
Huttari opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Petroskoin kouluissa 1926–1928, ja samoihin aikoihin 1927 julkaistiin hänen ensimmäiset runonsa Soihtu- ja Punainen Karjala-lehdissä. Huttari oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1934.
Huttari suomensi useita venäläisten klassikkojen ja neuvostokirjailijoiden teoksia.
Teoksia
- Nuoret mielet, runokokoelma. 1930
- Astun yli, runokokoelma. 1931
- Karjalan metsissä kasvaa paperia, runovihko lapsille.
- Punainen armeija – vartija valpas, runovihko lapsille. 1933
- Jokea voittamassa, kertomus Syvärin voimalaitoksen rakentamisesta. 1933
- Runoja. 1936
- Laulu keväälle. 1940
- Minun maani. 1947
- Valitut runot. 1956
- Kertomuksia ja kuvauksia. 1962
- Jumalat remontissa. 1992
Lähteet
- ↑ V. Valjakka, Lea Helo (65 vuotta runoilijan syntymästä), Neuvosto-Karjala 28.1.1972, 4 (Locallit.net; archive.org)
- ↑ Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Topias Huttari (Lea Helo) (1907–1953), Arkistoitu sivu, Archive.is (artikkeli sisältää lähteitä, muun muassa Punalippu)
| ||||||||||
