Traaginen viikko
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Traaginen viikko, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Traaginen viikko on erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla akateemikoista suureen yleisöön. Vuosien varrella Traaginen viikko on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja merkittäviä edistysaskeleita, mikä osoittaa sen tärkeyden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan erilaisia Traaginen viikko:een liittyviä näkökohtia tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
Traaginen viikko oli Katalonian maaseudulla heinäkuussa 1909 syntynyt kapina, jonka organisoi viinin vuokraviljelijöiden liike. Espanjan armeija kukisti kapinan, jossa kuoli toistasataa henkeä.
Vuokraviljelijöiden (rabassaire) järjestäytyminen alkoi vuoden 1890 viinikriisistä. Heidän järjestönsä organisoitiin hyvin ja se oli valmis väkivaltaiseen toimintaan. Heidän tavoitteenaan oli saada vuokraajille turvatumpi asema vuokraehtoja parantamalla. Monet heistä pääsivätkin hyvään asemaan, lähes maanomistajan tasolle. Vuokraviljelijät kuuluivat kuitenkin Katalonian anarkistimieliseen työväenliikkeeseen, jossa oli suurta valtionvastaista tyytymättömyyttä, sillä valtion vastatoimet liikettä kohtaan olivat ankaria.
Traaginen viikko alkoi yleislakolla, joka oli suunnattu Espanjan reserviläiskutsuntoja vastaan. Valtio aikoi lähettää joukkoja Marokkoon sotimaan marokkolaisia vastaan. Kansaa ärsytti, että varakkaat saattoivat kutsunnoissa ostaa itsensä vapaiksi. Ärtymys johti kapinaan, joka syttyi ilman johtajia tai julkilausuttuja tavoitteita. Syntyi katumellakoita, tuhopolttoja ja työläiskomiteoita. Myös kirkko oli vihan kohteena ja kirkkorakennuksia tuhottiin. Ensimmäiset paikalle tuodut sotilasyksiköt koostuivat katalaaneista ja tunsivat solidaarisuutta kapinallisia kohtaan eivätkä halunneet ampua heitä kohti. Kapinan kukistajat oli tuotava armeijan yksiköistä muualta Espanjasta. Jälkiselvittelyissä 1 700 henkeä joutui sotaoikeuteen syytettynä aseellisesta kapinasta. Viisi heistä sai kuolemantuomion ja teloitettiin.
Lähteet
- ↑ a b c Juan Lalaguna: Espanja. Traveller´s History, s. 164–165. Suomennos Ritva Sneck ja Kirsi Kankaansivu. Unipress, 2015. ISBN 978-951-579-846-4.