Tässä artikkelissa Tuki- ja liikuntaelinsairaudet:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä tärkeästä aiheesta. Keskustellaan Tuki- ja liikuntaelinsairaudet:n historiallisesta taustasta, viimeaikaisista edistysaskeleista, käytännön seurauksista ja mahdollisista tulevaisuuden trendeistä. Lisäksi tarkastellaan aiheesta olemassa olevia erilaisia mielipiteitä ja lähestymistapoja sekä aiheesta yleensä nousevia keskusteluja. Se pyrkii tarjoamaan lukijalle syvän ja ajantasaisen ymmärryksen Tuki- ja liikuntaelinsairaudet:stä tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa ja kriittistä analyysiä, joka rikastaa heidän tietämystään tästä aiheesta.
Tuki- ja liikuntaelinsairaus (TULES, engl. musculoskeletal disorder, MSD) on sairaus tai oireyhtymä, joka vaikuttaa osaan tai koko tuki- tai liikuntaelimeen. Tuki- ja liikuntaelinsairaus saattaa iskeä esimerkiksi selkään, polvi- tai lonkkaniveleen taikka hartioihin.
Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat tavallisimpia työhön liittyviä terveysongelmia sekä Suomessa että muissa maissa.
Tuki ja liikuntaelinsairauden oireet voivat johtua esimerkiksi tulehduksesta.
Voimankäyttöä tai toistuvaa taikka yksipuolista lihastyötä vaativissa ammateissa kuten esimerkiksi rakennuksilla tai karjatiloilla työskentelevät kuuluvat tuki- ja liikuntaelinsairauksien suurimpiin riskiryhmiin.
Noin viidesosa suomalaisista kärsii vähintään yhdestä tuki- ja liikuntaelinsairaudesta. Nämä sairaudet ovat yleisimpiä eläkeikäisten keskuudessa, joista kolmannes kärsii tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamista toimintakyvyn vajauksista.
Krooninen alaselkäoireyhtymä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomen yleisin tuki- ja liikuntaelinsairaus. Suomen aikuisväestöstä 17 % sairastaa sitä.
Käsikäyttöisen pyörätuolin käyttäjillä esiintyy noin kuusi kertaa tavallista enemmän olkapääkipua. Myös niska- kyynärpää-, ranne- käsi- ja alaselkäkivut ovat yleisiä. Lähes joka toisella pyörätuolin käyttäjillä esiintyy olkapään vammoja ja kiputiloja kuten kiertäjäkalvosimen repeämiä, jännetulehduksia ja jänteiden rappeutumista. Olkapäävaivojen riski on havaittu olevan suorassa yhteydessä pyörätuolilla liikutun ajan kanssa ja kipujen esiintymisen todennäköisyys kasvaa pyörätuolivuosien määrän kasvaessa.
Vain noin 0,7 prosenttia työikäisistä suomalaisista on selkäkivun perusteella myönnetyllä työkyvyttömyyseläkkeellä. TULES oli kuitenkin yleisin syy sairauspäivärahan myöntämiselle vuosina 2004–2008. Kela maksoi vuonna 2008 TULES-oireiden aiheuttamien sairauspoissaolojen vuoksi 15,20 euron suuruista sairauspäivärahaa yhteensä 5,4 miljoonalta päivältä eli yhteensä noin 82 miljoonaa euroa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien yrityksille aiheutuvista kustannuksista ei ole tehty virallisia arvioita.
Noin 10–15 prosenttia nuorista urheilijoista kärsii alaselkäkivusta.
Voimankäyttöä tai toistuvaa taikka yksipuolista lihastyötä vaativissa ammateissa kuten esimerkiksi rakennuksilla tai karjatiloilla työskentelevät kuuluvat tuki- ja liikuntaelinsairauksien suurimpiin riskiryhmiin. Myös puutteellinen palautuminen työn rasituksista voi johtaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien syntyyn. Hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihin vähentävät tuki- ja liikuntaelinoireiden riskiä. Esimerkiksi vuorotyön yksilöllinen työvuorosuunnittelu auttaa työntekijöitä nukkumaan paremmin ja vähentää sairauspoissaoloja.
Myös liian viileä sisäilma saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelkipuja.