Nykyään Tulimarjat on aihe kaikkien huulilla. Tulimarjat on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja maailmanlaajuiseen talouteen. Lukemattomilla mielipiteillä ja analyyseillä, jotka vaihtelevat teknisistä tunteellisimpiin, ei ole epäilystäkään siitä, että Tulimarjat:stä on tullut nyky-yhteiskunnan keskustelu- ja pohdiskelupaikka. Tässä artikkelissa tutkimme Tulimarjat:n eri puolia ja tarkastelemme sekä sen myönteisiä että kielteisiä puolia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Tulimarjat | |
---|---|
Välimerentulimarjan (Pyracantha coccinea) marjoja. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Alaheimo: | Amygdaloideae |
Tribus: | Maleae |
Suku: |
Tulimarjat Pyracantha M.Roem. |
Katso myös | |
Tulimarjat (Pyracantha) on suku, joka koostuu suurikokoisista piikikkäistä ikivihreistä pensaista, jotka kuuluvat ruusukasvien heimoon. Suvun lajien levinneisyysalue ulottuu Lounais-Euroopasta Kaakkois-Aasiaan. Ne muistuttavat ja ovat sukua tuhkapensaiden (Cotoneaster) suvulle, mutta niillä on sahalaitaiset lehdet ja paljon piikkejä. Tuhkapensaat ovat piikittömiä.
Kasvit kasvavat jopa kuusi metriä korkeiksi. Seitsemällä lajilla on valkoiset kukat ja joko punaiset, oranssit tai keltaiset marjat (teknisesti omenoita). Kukinta on myöhään keväällä tai aikaisin kesällä; marjat kehittyvät loppukesällä ja kypsyvät myöhään syksyllä.
Lajeista on kehitetty lukuisia lajikkeita mm. Britanniassa. Ne on useimmin kehitetty välimerentulimarjasta (Pyracantha coccinea).
Tulimarjat ovat suosittuja koristekasveja Keski-Euroopassa, joita kasvatetaan puutarhoissa niiden koristeellisten kukkien ja marjojen vuoksi. Tiheän rakenteen vuoksi niitä käytetään näkösuojaa antavina pensasaitakasveina. Lisäksi ne luovat hyviä pesintä- ja suojapaikkoja pikkulinnuille kissoja ja näätiä vastaan.
Tulimarjojen marjat ovat lievästi myrkyllisiä, sillä niiden siemenet sisältävät glykosideja (samoin kuin omenien, luumujen ja kirsikan siemenet). Marjoista voidaan tehdä mehua, hilloa tai marmeladia kunhan taataan, ettei se sisällä siemeniä tai niiden osia.