Unescon päämaja

Nykymaailmassa Unescon päämaja on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien se on kiinnittänyt lukemattomien henkilöiden huomion ja kiinnostuksen, ja siitä on tullut toistuva keskustelunaihe kaikilla alueilla. Sen vaikutus on levinnyt kaikkialle maailmaan herättäen kiihkeää kiinnostusta ja kiivasta keskustelua. Unescon päämaja on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan ja vaikuttanut merkittävästi siihen, miten ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme Unescon päämaja-ilmiötä perusteellisesti ja analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja vaikutusta nykyään.

Unescon päämaja.

Unescon päämaja (ransk. Maison de l’Unesco) on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon päätoimipaikka Pariisissa. Se sijaitsee osoitteessa Place de Fontenoy 7, Pariisin 7. arrondissementin alueella aivan École Militairen eteläpuolella.

Rakennuskompleksi valmistui Unescon käyttöön vuosina 1955–1958. Siihen kuuluu hallintorakennus, konferenssirakennus ja lähetystösali. Sen suunnitteli kansainvälinen arkkitehtiryhmä, johon kuuluivat ranskalainen Marcel Breuer, italialainen Pier Luigi Nervi ja ranskalainen Bernard Zehrfuss. Rakennuksen katsotaan edustavan Le Corbusierin hahmottamaa tyyliä. Maison de l’Unesco on kahdeksankerroksinen, kolmisiipinen ja Y-kirjaimen muotoinen, ja se on rakennettu massiivisten betonipylväiden varaan. Ikkunaseiniä jäsentävät suuret ristikkomaiset betonituet. Rakennuksen kolmen sivun pituudet ovat 124 metriä, 136 metriä ja 148 metriä. Päärakennusta täydentää kolme erimuotoista lisärakennusta.

Maison de l’Unescon koristeluun osallistui useita maailmankuuluja taiteilijoita. Sisätiloista löytyy muun muassa Pablo Picasson seinämaalaus Valon ja rauhan voitto pimeydestä ja kuolemasta, Joan Mirón toteuttama seinäkeramiikkatyö, Hans Arpin reliefi sekä Jean Lurçat’n ja Le Corbusierin suunnittelemia seinävaatteita. Pihalla olevan puutarhan suunnitteli Isamu Noguchi. Pihalle on sijoitettu muun muassa Henry Mooren monumentaaliveistos ja Alexander Calderin valtava mobile. Lisäksi pihalla on pienoiskopio Eila Hiltusen Sibelius-monumentista.

Lähteet

  1. a b Martina Padberg: Taide & Arkkitehtuuri: Pariisi (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 312–313. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2007. Alkuteos Kunst & Architektur Paris.
  2. La Maison de l'Unesco (ranskaksi) Paris1900. Viitattu 6.4.2016.
  3. UNESCO House (englanniksi) UNESCO. Viitattu 6.4.2016.
  4. Credo (englanniksi) Eilahiltunen.net. Viitattu 6.4.2016.

Aiheesta muualla