Uskontoelämän alkeismuodot
Nykyään Uskontoelämän alkeismuodot on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Uskontoelämän alkeismuodot on noussut keskustelunaiheeksi eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tämä ilmiö on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme Uskontoelämän alkeismuodot:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja sekä sen vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi analysoimme Uskontoelämän alkeismuodot:n roolia tällä hetkellä ja sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa.
| Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä | |
|---|---|
| Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Durkheim, Émile |
| Kieli | suomi |
| Genre | sosiologia, uskonnonsosiologia |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 1980 (1912) |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 471 |
| ISBN | 951-30-5061-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Uskontoelämän alkeismuodot on Émile Durkheimin kirjoittama kirja australialaisesta toteemijärjestelmästä. Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen sisältää useampia lukuja. Ensimmäinen paneutuu uskonnon määritelmään. Durkheimin mielestä uskonto perustuu pyhän ja profaanin väliseen eroon. Tämä jako on ominaista kaikille tunnetuille uskonnoille. Uskonnon määritelmän lisäksi Durkheim kritisoi animismin ja luonnonpalvonnan käsityksiä siitä, minkälaiset olennot ovat olleet ensimmäisiä palvottuna.
Toteemi
Toteemilla on kolme luonnetta. Se on samalla sekä yhteisön nimi, tunnusmerkki että pyhän esineen prototyyppi. Toteemin kolme muotoa ovat yksilötoteemi, yhteisötoteemi sekä sukupuolen mukainen toteemi. Yksilötoteemi on jokaisen henkilökohtainen suojelija, sekä hänen etunimensä. Klaanin toteemi eroaa yksilötoteemista siten, että yhteisö uskoo olevansa klaanitoteeminsa sukulaisia. Yksilöllä ei ole polveutumissuhdetta toteemiinsa, se on suojelija ja liittolainen. Sukupuolen mukaisessa totemismissa kaikki naiset ja miehet jakautuvat ryhmiin riippumatta siitä, mihin heimoon kuuluvat. Kumpikin sukupuolen mukaisesti muodostuneista ryhmistä uskoo olevansa mystisten sitein yhdistämä määrättyyn eläimeen.
Sielu ja henget
Australialaiset heimokansat uskovat, että jokainen ihmisruumis varjelee sisäistä olentoa, sielua. Toisinaan naiset muodostavat tästä poikkeuksen, sillä eräät heimot eivät usko heillä olevan sielua. Durkheimin mukaan yksilön sielu on kuitenkin vain annos ryhmän kollektiivista sielua. Henget ovat olennaisesti hyväntekijöitä, suojelushenkiä. Olemassa on kuitenkin myös pahojen henkien luokka, jotka mielletään usein eläimen kaltaisiksi. Henkien uskotaan esi-isien sielujen tavoin elävän puissa, kivissä, lähteissä ja maanalaisissa luolissa.
Negatiivinen kultti
Negatiivinen kultti tarkoittaa pyhiä asioita koskevia rajoituksia, tabuja. Tällaisia ovat esimerkiksi kosketuskiellot sekä kiellot syödä pyhiä eläimiä tai kasveja.
Positiivinen kultti
Positiivisen kultin tarkoitus on turvata toteemilajin lisääntyminen. Siihen liittyy muun muassa uhriateriat, johon osallistuvat uskovat luovansa sukulaisuuden siteen syötävään eläimeen. Uhriateriat ovat rituaalisia aterioita, joilla on pyhä luonne.
Lähteet
- Durkheim, Émile: Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. (Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie, 1912.) Suomentanut Seppo Randell. Tammi, 1980 (alkuteos 1912). ISBN 951-30-5061-0.