Ussurin rajavälikohtaus

Tänään haluamme puhua Ussurin rajavälikohtaus:stä, aiheesta, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Ussurin rajavälikohtaus on ongelma, joka vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolisiin ja yhteiskuntaluokkiin kuuluviin ihmisiin, ja sen merkitys on sen kattamissa monissa asioissa. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään Ussurin rajavälikohtaus:stä on tullut keskeinen aihe nykyään. Tässä artikkelissa analysoimme Ussurin rajavälikohtaus:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin ratkaisuihin tavoitteenaan tarjota kattava ja syvällinen näkemys tästä aiheesta.

Damanski- eli Zhenbao-saaren sijainti Ussurin keskijuoksulla

Ussurin rajavälikohtaus (kiin.: 中苏边界冲突; pinyin: zhōng sū biānjiè chōngtú; kirjaimellisesti: 'Kiinan–Neuvostoliiton rajakonflikti') oli Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välinen sotilaallinen selkkaus valtioiden rajan muodostavalla Ussurijoella maaliskuussa 1969. Se liittyi laajempaan, seitsemän kuukautta kestäneeseen rajaselkkausten sarjaan kaukoidässä, kylmän sodan aikaisena Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon kautena. Selkkaukseen liittyi aikanaan uhka paljon suuremmasta sotilaallisesta konfliktista. Rajakiista sovittiin lopullisesti vasta paljon Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, vuonna 2004.

Ennen konflikteja Kiinan ja Neuvostoliiton rajajokien saaret olivat pääsääntöisesti Neuvostoliiton hallinnassa, vaikka kansainvälisen käytännön mukaan raja yleensä kulkee joen navigoitavaa keskilinjaa seuraten. Kiinan vahvistuessa tämä johti välien kärjistymiseen. Neuvostoliitolla oli 1960-luvulla Kiinan raja-alueella 658 000 sotilasta ja Kiinalla 814 000.

Vakavimmat yhteenotot tapahtuivat maaliskuussa 1969 neuvostoliittolaisten hallussaan pitämällä Ussurijoen Damanski-saarella (ven. Остров Даманский; kiin. 珍宝岛, Zhēnbǎo dǎo; 46°29′08″N, 133°50′40″E), kun kiinalaiset 2. maaliskuuta 1969 hyökkäsivät neuvostoliittolaisen rajapartion kimppuun, jolloin 31 neuvostosotilasta kaatui ja 94 haavoittui. Neuvostoliittolaiset vastasivat pommittamalla kiinalaisia joukkoja joen vastarannalla Mantšuriassa ja rynnäköimällä Damanskin saarelle. Neuvostoliitto siirsi saarelle neljä tuolloin sotasalaisuutena pidettyä panssarivaunua, laihoin seurauksin. Veristen operaatioiden jälkeen molemmat osapuolet vetäytyivät saarelta 15. maaliskuuta. Neuvostoarvioiden mukaan kokonaistappiot olivat 60 neuvostoliittolaista ja 800 kiinalaista kaatunutta tai haavoittunutta. Kiina ilmoitti vain vähäisistä tappioista.

Kiistanalaisia alueita Neuvostoliiton ja Kiinan rajalla Amurin ja Argunin varrella. Oikealla alhaalla Ussurin ja Amurin yhtymäkohdan saaret Habarovskin kaupungin kyljessä, joiden omistuksesta sovittiin 2004. Damanski-saari on Ussurijoessa tästä parisataa kilometriä etelään.

Elokuussa rajakahakat jatkuivat lännempänä Sinkiangissa. Tilanne kiristyi, ja Neuvostoliitto alkoi suunnitella ennalta ehkäisevää ydiniskua Kiinaa vastaan. Tilanne rauhoittui, kun Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin vieraili Pekingissä paluumatkalla Ho Tši Minhin hautajaisista Hanoista syyskuussa. Kiinalaiset siirtyivät tämän jälkeen saarelle ilman vastarintaa. Tästä huolimatta kumpikin osapuoli ylläpiti korostettua sotilaallista valmiutta alueella.

Neuvostoliiton purkauduttua 1991 sovittiin, että Damanskin saari kuuluu Kiinalle. Vuonna 1995 sovittiin rajansiirrosta 54 kilometrin jokijaksolla, mutta kolmen saaren hallinta pohjoisempana Amurin ja Argunin varrella jäi avoimeksi; tästä sovittiin 14. lokakuuta 2004, jolloin Ussurin kysymys tuli lopullisesti ratkaistuksi. Kiina sai Tarabovin (Jinlong) saaren ja puolet Ussurin (Heixiazi) saaresta Habarovskin läheltä. Venäjän valtakunnanduuma ratifioi sopimuksen 27. huhtikuuta 2005 ja Kiinan kansalliskongressin pysyvä komitea 20. toukokuuta 2005.

Aiheesta muualla