Valdolaiset

Nykymaailmassa Valdolaiset:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe. Sen vaikutus kattaa eri aloja ja sektoreita taloudesta politiikkaan, teknologian ja yhteiskunnan kautta yleensä. Kiinnostus Valdolaiset:tä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, mikä on herättänyt uteliaisuuden ja huomion monissa ihmisissä. On tärkeää ymmärtää ja analysoida perusteellisesti kaikki Valdolaiset:een liittyvä, sen alkuperä, kehitys, vaikutukset ja mahdolliset tulevaisuuden haasteet. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti tätä kiehtovaa aihetta tavoitteenaan tarjota täydellinen ja ajantasainen yleiskatsaus Valdolaiset:stä, jotta lukijat voivat laajentaa tietämystään ja ymmärtää paremmin tämän ilmiön tärkeyttä nykyään.

Valdolaiset (eli valdesilaisetlähde?) on 1100-luvulla syntynyt, katolisen kirkon harhaoppiseksi eli lahkoksi julistama uskonnollinen yhteisö. Liikkeen nimi viittaa lyonilaisen kauppiaaseen Pierre Valdesiin (Valdoon), jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla. Nykyisin valdolaisia on jäljellä noin 45 000 etupäässä Pohjois-Italiassa, mutta myös Etelä-Saksassa ja Etelä-Amerikassa.

Keskiaikaiset valdolaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät osia Raamatusta kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen, ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet paavin valtaa ja pitivät synnissä elävien pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus sekä sakramentiksi laskettu ripittäytyminen ja siihen liittyvä synninpäästö maallikoiden kesken edustivat harhaoppisuutta. Heihin kohdistui paljon vainoa inkvisiition toimesta

Katolinen kirkko ekskommunikoi valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Puolaan, sekä Böömiin. 1400–1500 ‑luvuilla valdolaisia liittyi böömiläisveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. Sveitsin kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, joista noin 30 000 Italiassa ja 15 000 Etelä-Amerikassa.

Lähteet

  • Audisio, Gabriel. Preachers by Night: The Waldensian Barbes (15th–16th Centuries). Studies in Medieval and Reformation Traditions vol. 118. Leiden: Brill, 2007.
  • Audisio, Gabriel. The Waldensian Dissent: Persecution and Survival, C. 1170–1570. Cambridge, U.K: Cambridge University Press, 1999.
  • Cameron, Euan. Waldenses: Rejections of Holy Church in Medieval Europe. Oxford, UK: Blackwell Publishers, 2000.
  • Tolonen, Pekka. “Väärin tulkittu esikuva ja harhaopin synty.” Ikuisuuden odotus: uskonto keskiajan kulttuurissa, toim. Meri Heinonen, 141–161. Helsinki: Gaudeamus, 2000.

Viitteet

  1. ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1967
  2. ↑ Waldenses Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.5.2015. (englanniksi)
  3. ↑ La diaspora valdese Chiesa evangelica valdese. Arkistoitu 24.7.2012. Viitattu 21.1.2015.

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot