Nykyään Vastavuoroisuus on erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Vastavuoroisuus on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, ja se on herättänyt keskustelua, kiistoja ja suurta kiinnostusta maailmanlaajuisesti. Vastavuoroisuus on jättänyt vaikuttavan jäljen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan aina alkuperästään nykyiseen vaikutukseensa. Tässä artikkelissa tutkimme Vastavuoroisuus:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä eri yhteyksissä.
Vastavuoroisuus on suhde, jossa osapuolet suhtautuvat toisiinsa ja kohtelevat toisiaan samalla tavoin.
Vastavuoroisuudessa niin toiminta kuin hyötykin kohdistuvat sekä itseen että toiseen. Altruismissa sen sijaan toiminta ja hyöty kohdistuvat vain toiseen. Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä.
Kultainen sääntö korostaa vastavuoroisuutta, ja se esiintyy kaikissa suurissa uskonnoissa, esimerkiksi Jeesuksen vuorisaarnassa muodossa: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).
Italialainen Luigino Bruni jakaa vastavuoroisuuden kolmeen eri lajiin. Varovainen vastavuoroisuus on osapuolille riskitön ja järkevä yhteistyömuoto. Se on mahdollista sopimuksellisissa tiloissa eli perustuu osapuolten sopimukseen tehdä yhteistyötä. Rohkeaan vastavuoroisuuteen liittyvät sellaiset piirteet kuin tasavertaisuus, vapaus, valikoivuus, ehdollisuus ja toistuvuus. Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta. Juuri vastikkeeton vastavuoroisuus on yhteiskuntien kannalta tärkeä laji, koska se takaa yhteistyön synnyn myös ympäristöissä, joissa vastavuoroisuuden dynamiikka on heikkoa. Pelkkä vastikkeeton vastavuoroisuuskaan ei ole yhteiskunnalle hyvästä, vaan se tarvitsee myös kahta muuta lajia, jotta yhteistyön mahdollisuus säilyisi itsekkäiden yksilöidenkin eläessä yhteiskunnan osana.