Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Vesioinas:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe on herättänyt niin tutkijoiden, akateemikkojen kuin harrastajienkin huomion sen alkuperästä nykypäivän merkityksellisyyteen. Ajan mittaan Vesioinas:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla kulttuurista talouteen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Vesioinas:n eri puolia ja paljastamme sen vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa.
Vesioinas (myös oinaspumppu) on Joseph Michel Montgolfierin vuonna 1796 keksimä vesipumppu, joka saa käyttövoimansa virtaavan veden liike-energiasta.
Pumpussa on vain kaksi liikkuvaa osaa, painolla tai jousella avautuva hukkaventtiili (4) ja takaiskuventtiili (5). Pumppu voi nostaa vettä 20 kertaa läpivirtaavan veden putouskorkeutta korkeammalle.
1. Virtaavan veden tuloputki
2. Läpivirtaavan veden poistoputki
3. Paineveden nousuputki (tuottoputki)
4. Hukkaventtiili jossa paino
5. Takaiskuventtiili
6. Painetankki
Alla kerrottu tapahtumasarja toistuu jatkuvasti:
Käynnissä oleva vesioinas pitää jatkuvaa hakkaavaa ääntä ja purskauttaa joka iskulla vettä myös ulos venttiilistään.
Vesioinasta käytetään, kun halutaan nostaa pieniä vesimääriä suureen korkeuteen ja matalapaineista vettä on runsaasti saatavissa. Syöttöveden pudotuskorkeus voi olla 1–5 metriä, ja tuloputken pitää olla mahdollisimman suora ja vähintään 5–12 metriä pitkä. Pumpun nostama vesimäärä riippuu tuloveden pudotuskorkeuden ja pumpatun veden nostokorkeuden (mukaan lukien putkivastus) välisestä suhteesta.
Vesioinaita voidaan laittaa useampia vierekkäin toimimaan samaan painejohtoon, mutta kullekin pumpulle pitää varata oma syöttöjohtonsa.