Viljelykierto
Nykymaailmassa _Viljelykierto__ on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa _Viljelykierto__ ikoninen hahmo, peruskäsite tai merkittävä päivämäärä, sen merkitys ylittää rajat ja kulttuurit. Tässä artikkelissa tutkimme _Viljelykierto__:iin liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksesta historiaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka _Viljelykierto__ on muokannut maailmaamme ja on edelleen ajankohtainen. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys _Viljelykierto__:sta ja kutsua lukijaa pohtimaan ja syventämään sen merkitystä ja merkitystä jokapäiväisessä elämässä.
Viljelykierto eli vuoroviljely on maanviljelyä, jossa samalla pellolla viljeltävä kasvi vaihtuu peräkkäisinä vuosina. Tarkoituksena on välttää haitat, joita aiheutuu saman kasvilajin viljelystä samalla paikalla. Viljelykierrossa vältetään maan väsyminen ja tuholaisten pesiytyminen, se vähentää rikkakasveja ja kasvinsuojeluongelmia, sekä pitää maan ravinnevarannot tasapainoisena. Luomuviljelyssä kierto on keskeinen tekijä maan ravinteisuuden ja rakenteen ylläpitäjänä. Hyvään kiertoon kuuluu nurmia, viljoja ja juurikasveja. Viljelykiertoa on käytetty jo vuosisatoja ja sen vaikutuksia satoon on tutkittu kauan.
Historia
Vuoroviljely on vanha tapa, jota on käytetty mm. Andeilla 600–1000 jaa. Suomessa vuoroviljely oli osa perinteistä maataloutta ja uusia viljelykierron muotoja otettiin käyttöön 1800-luvulla, mikä osaltaan paransi esimerkiksi karjatalouden tuottavuutta ja muutti viljelyn suuntaa. Nykyään vuoroviljelyä opetetaan viljelijöille erityisesti kehitysmaissa maan hedelmällisyyden lisäämiseksi ja olojen parantamiseksi.
Viljelykierron toteuttaminen
Viljelyalueella kasvatettavien kasvien sijaintia vaihdetaan eri vuosina. Osa pellosta saattaa olla kesantona, osalla voidaan kasvattaa herneitä ja kolmannella osalla esimerkiksi porkkanaa. Seuraavana vuonna viljelykasvien sijaintia vaihdettaessa voidaan kesantona levänneelle alueelle kylvää hernettä, joka juuristonsa typensitojabakteereja sisältävien nystyröiden avulla lannoittaa maata, hernettä kasvaneelle alueelle kylvää porkkanaa ja porkkanapelto jättää kesannolle. Luontaisen, joskin pienimuotoisen lannoituksen lisäksi vuoroviljelyn etuna on se, että edellisvuonna maaperään jääneet tiettyyn kasviin erikoistuneet tuhohyönteiset eivät löydä välittömästä ympäristöstään ravintokasviaan jolloin tuhot jäävät pienemmiksi.lähde?
Lähteet
- ↑ viljelykierto. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b Suojeluun liittyvää sanastoa birdlife.fi. BirdLide Suomi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 5.11.2009.
- ↑ Viljelykierto kekkila.fi. Kekkilä. Arkistoitu 5.8.2009. Viitattu 5.11.2009.
- ↑ Viljelykierto - kasvivuorettelu nicehouse.fi. Nicehouse. Arkistoitu . Viitattu 5.11.2009.
- ↑ Viljelykierto takertelee – tilusvaihto avuksi 2/2004. Maatilan Pirkka. Arkistoitu 13.9.2007. Viitattu 5.11.2009.
- ↑ http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/extrat/turku/perinteinenmaanviljelys.htm
Aiheesta muualla
- Jalli, Marja; Huusela-Veistola, Herja & Jalli, Heikki: Viljelykierto ja kasvinsuojelu (pdf) 6.2.2009. MTT.
- Koskimies, Heikki: Siemenrikkaruohojen torjunta luomuviljelyssä – lähinnä peltoviljelyssä Agronet. Arkistoitu 24.10.2009. Viitattu 4.11.2009.