Viron apostolinen ortodoksinen kirkko
Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Viron apostolinen ortodoksinen kirkko:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että fanien huomion. Syntymisestään lähtien Viron apostolinen ortodoksinen kirkko on osoittanut vaikutuksensa yhteiskunnan, tieteen, kulttuurin ja historian eri osa-alueisiin. Vuosien saatossa siitä on keskusteltu, tutkittu ja tutkittu, ja sen vaikutus on kehittynyt ajan myötä. Tässä Viron apostolinen ortodoksinen kirkko:n perusteellisessa tutkimisessa tarkastelemme sen alkuperää, sen merkitystä nykymaailmassa ja aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia. Valmistaudu uppoutumaan matkaan, joka lupaa yllättää, innostaa ja kouluttaa, kun löydämme yhdessä Viron apostolinen ortodoksinen kirkko:n jännittävän universumin.
| Viron apostolinen ortodoksinen kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen | Ortodoksinen |
| Hallinto | Autonominen metropoliittakunta Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa |
| Johtaja | Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos |
| Toiminta-alue | Viro |
| Perustettu |
7. heinäkuuta 1923 (Autonomia-tomos ekumeeniselta patriarkaatilta) 1996 (perustettu uudelleen) |
| Irtautunut |
Venäjän ortodoksisesta kirkosta v. 1920 Moskovan patriarkaatista 1996 |
| Kirkkoon yhdistyneet | Venäjän ortodoksiseen kirkkoon v. 1945 |
| Hiippakuntia | 2 |
| Jäseniä | 27 000 |
| Kotisivu | www.eoc.ee (viroksi) |
Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (vir. Eesti Apostlik-Õigeusu Kirik, EAÕK) on toinen Viron ortodoksista kirkoista. Apostolinen ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin patriarkaatin alainen autonomisena kirkkokuntana. Kirkon johtaja on Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos, joka valittiin tehtävään vuonna 1999. Toinen Viron ortodoksinen kirkko on Moskovan patriarkaatin alainen Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko. Viron apostolisessa ortodoksisessa kirkossa on noin 27 000 jäsentä, kun taas Moskovan patriarkaatin alaisessa kirkossa lähes 200 000.
Viron lainsäädännön mukaan Viron apostolinen ortodoksinen kirkko on ennen toista maailmansotaa toimineen Viron ortodoksisen kirkon jatkaja ja siten kirkon omaisuus kuuluu sille. Kirkkoon kuuluu 51 seurakuntaa.
Historia
Kristinuskon historia Virossa alkaa noin 900-luvulta. Itsenäinen ortodoksinen kirkko sai ensimmäisen piispansa vuonna 1917. Piispa Platonin kausi oli lyhyt, sillä bolševikit ampuivat hänet Tartossa Viron vapaussodan lopulla 14.1.1919, kun virolaiset joukot lähestyivät Tallinnaa. Kesäkuun 15. päivä 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko virallisti Viron kirkon itsenäisyyden. Kirkko siirtyi vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä. Maailmansotien välisenä aikana venäjänkieliset seurakunnat muodostivat oman, Narvan hiippakunnan.
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko liittyi Konstantinopoliin, kunnes uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko palasi Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan patriarkaatin mukaan Viron kirkon hakeutuminen ekumeenisen patriarkan alaisuuteen oli vain väliaikainen toimenpide, jonka syynä oli normaalin yhteydenpidon mahdottomuus Moskovan kanssa. Viron itsenäistyttyä uudestaan kirkko sai vuonna 1992 sisäisen autonomian. Kirkko haki ja sai jäsenyyden uudestaan Konstantinopolin patriarkaatista 20. helmikuuta 1996.
Kun kirkon väliaikaiseksi päämieheksi asetettiin Suomen ortodoksikirkon silloinen arkkipiispa Johannes, Venäjän kirkko katkaisi yhteydet kolmeksi kuukaudeksi sekä Suomen että Viron kirkkoon. Toukokuussa 1998 piispaksi vihitty Simeon ehti toimia apulaispiispana vain reilut kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Lopulta vuonna 1999 kirkon johtoon valittiin aikaisemmin Nizzassa piispana toiminut Stefanos.
Lähteet
- Mikko Ketola ja Teuvo Laitila: Viron ortodoksien tie kriisiin – katsaus Moskovan ja Konstantinopolin näkemyseroihin Viron ortodoksisen kirkon historiasta. Teologinen Aikakauskirja 3/1996. verkossa.
- Archpriester Mattias Palli: A Brief History of the Orthodox Church of Estonia EAÕK. Viitattu 9.9. 2009. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b PRESENTATION OF EOC EAÕK. Viitattu 9.9. 2009. (englanniksi)
- ↑ http://rus.postimees.ee/?id=208649
- ↑ The Estonian Apostolic Orthodox Church Catholic Near East Welfare Association. Viitattu 10.6. 2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Palli
- ↑ a b Ketola, Laitila 1996
- ↑ Arkkipiispa Johannes Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 17.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||