Nykymaailmassa Volodymyr Narbut on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai sosiaalisesta tasolla, Volodymyr Narbut on onnistunut herättämään kiinnostuksen monenlaisissa yksilöissä ja organisaatioissa. Sen vaikutus on näkynyt eri aloilla teknologiasta viihteeseen, mukaan lukien terveys ja koulutus. Tässä artikkelissa tutkimme Volodymyr Narbut:tä perusteellisesti ja analysoimme sen seurauksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tutkimme, miten Volodymyr Narbut on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan.
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
Volodymyr Ivanovytš Narbut (ukr. Володи́мир Іва́нович На́рбут) (2. huhtikuuta (J: 14. huhtikuuta) 1888 - 14. huhtikuuta 1938), oli ukrainalainen runoilija. Hän teki tuotantonsa venäjäksi nimellä Vladimir Narbut. Narbutin veli oli merkittävä ukrainalainen graafikko Heorhi Narbut.
Narbut opiskeli Pietarin yliopistossa historiaa ja filologiaa. Hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät vuonna 1910 pietarilaisessa opiskelijalehdessä nimeltä Gaudeamus. Kahta vuotta myöhemmin hän oli runoilijoiden killan eli akmeistienen jäsen.
Hän oli vuodesta 1922 lähtien naimisissa itävaltalaistaustaisen Odessassa syntyneen musiikinopettajan tyttären Serafima Gustavnovna Suokin (1902-1983) kanssa, joka oli Juri Olešan entinen avovaimo. Narbut oli uhannut Olešaa itsemurhalla, jos ei saisi Serafimaa vaimokseen. Tämän seurauksena Oleša on kenties käyttänyt Narbutia henkilöhahmona romaanissaan Kateus (ven. Зависть, Zavist 1927, suom. 1967).
Runoudessaan Narbut yhdisti karkeaa naturalismia suorasukaiseen erotiikkaan ja epätavalliseen mielikuvitukseen. Ne pursuilevat epämuodostumia, rumuutta ja luonnottomuutta. Ne juhlivat kaikkea maallista.
Vuodet 1918–1919 Narbut työskenteli toimittajana. Vuodet 1920–1922 hän asui Odessassa ja Kiovassa kunnes muutti työpaikan johdosta Moskovaan. Siellä hän työskenteli kommunistisen puolueen keskuskomitean lehdistöosastolla. Hän oli myös perustamansa kustannusyhtiön "Maa ja tehdas" (Zemlja i Fabrika) johtaja. Vuonna 1928 hänet erotettiin kommunistipuolueesta, koska hänen sisällissodan aikaiseen toimintaansa liittyi epäselvyyksiä.
Moskovassa oli 1920-luvulla odessalaistaustaisten runoilijoiden ryhmä. Narbut oli ryhmän suojelija, ja Nadežda Mandelštamin mukaan muut ryhmän jäsenet palvoivat Narbutia niin, että "suorastaan söivät tämän kädestä". Vuodesta 1925 alkaen Narbut työskenteli aikakauslehden toimittajana.
Vuonna 1936 Narbut pidätettiin. Häntä syytettiin kuulumisesta "kansallismielisten ukrainalaisten kirjailijoiden ryhmään" sekä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Narbutille langetettiin viiden vuoden mittainen pakkotyötuomio.
Kahta vuotta myöhemmin NKVD muutti tuomion kuolemantuomioksi ja Narbut ammuttiin. Liikeellä on myös tietoja siitä, että Narbutia ei olisi ammuttu, vaan hänet olisi hukutettu yhdessä satojen muiden vankien kanssa laivassa joka upotettiin tahallisesti Nagajevskin lahdella.
Kaksi Volodymyr Narbutin runoa (englanniksi): https://muse.jhu.edu/article/538056
|