Yves Klein
Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia syvällisesti aihetta Yves Klein, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Opimme sen alkuperästä, sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään, sen vaikutuksiin eri alueilla ja mahdollisista ratkaisuista, joita sen ratkaisemiseksi on ehdotettu. Yves Klein on monimutkainen ongelma, joka kattaa eri ulottuvuuksia, joten on välttämätöntä analysoida sitä eri näkökulmista, jotta sen laajuus ymmärretään ja omaksutaan toimenpiteitä, jotka edistävät sen ymmärtämistä ja mahdollista ratkaisua. Tämän artikkelin aikana perehdymme tämän tänään niin tärkeän aiheen keskeisiin näkökohtiin.
| Yves Klein | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1928 Nizza, Ranska |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 1962 (34 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | maalaustaide, performanssitaide |
| Taidesuuntaus | uusi realismi |
| Kuuluisimpia töitä | IKB 191 (1962) |
| Aiheesta muualla | |
| www.yvesklein.com | |
|
|
|
Yves Klein (28. huhtikuuta 1928 Nizza – 6. kesäkuuta 1962 Pariisi) oli ranskalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan yksivärisistä maalauksistaan ja installaatioistaan, erityisesti tavaramerkiksi rekisteröimällään sinisellä akryylipigmentillä (International Klein Blue eli IKB®) tehdyistä teoksistaan. Klein avioitui saksalaisen taiteilijan Rotraut Uecker kanssa 21. helmikuuta 1962. Heille syntyi poika 6. elokuuta 1962, vain kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen.
Erityisen kuuluisia ovat hänen antropometriansa, joissa hän elokuvatuissa performansseissa siveli alastomia naisia sinisellä maalilla rinnoista reisiin ja käytti heitä siveltiminään. Kleinin taiteilijanura oli varsin lyhyt, vain kahdeksan vuoden mittainen ja päättyi hänen kuolemaansa sydänkohtaukseen.
Klein saavutti Tokion Kōdōkan-instituutissa 4. asteen mustan vyön judossa vuonna 1952, ja elätti itseään vuosien ajan opettamalla judoa omassa urheiluseurassaan. Ura päätoimisena urheiluvalmentajana antoi hänelle kokemusta ihmisvartalosta, joka johti vartalopainannan käyttöön taiteellisessa työssä. Klein näki mielessään ottelutilanteen jännitteet ja ottelijoiden näkymättömät painaumat tatamilla. Henkisen ja ruumiillisen olotilan yhteyden näyttäminen oli hänelle luontevaa ja ruumiinkielen tulkinta oli jatkuva aihe koko hänen taiteellisen uransa ajan.
Luovutusseremoniat vuosina 1959–1962
Klein teki kaikkiaan yhdeksän luovutusseremoniaa, joista viimeisin oli Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremonia. Se järjestettiin Pariisissa Seine-joen rannalla 10. helmikuuta 1962. Seremoniassa Klein myi aineettoman taideteoksen amerikkalaiselle kirjailijalle Michael Blankfortille. Teoksen hinta piti maksaa aidolla kullalla ja ostoksesta tehtiin kuitti. Kaupan jälkeen kulta heitettiin seremoniallisesti Seine-jokeen todistajan läsnä ollessa ja kuitti poltettiin. Tapahtumaan osallistuivat taiteilijan ja ostajan lisäksi taiteiden virallinen valvoja François Mathey Musée des Arts Décoratifs -museosta sekä todistaja, joka tässä tilaisuudessa oli kuvataidekriitikko, valokuvaaja ja kirjailija Pierre Descargues.
Seremonian tarkoituksena oli palauttaa kulta luontoon ja saavuttaa siihen osallistujille aineeton kuvallinen herkkyys. Jos seremonian sääntöjä rikottiin tai kulta otettiin taloudelliseen hyötykäyttöön, rikkeen tekijää uhkasi oman herkkyytensä menettämistä ikuisiksi ajoiksi.
Lähteet
- ↑ a b c Kovasiipi, Katri: Taiteilija Yves Klein loi tyhjälle sanoman. Aamulehti, 21.6.2016, s. B8-9.
- ↑ Hellandsjø, Karin; Vuorikoski, Timo: Yves Klein. Norja: National Museum of Contemporary Art, Norway, 1997.
- ↑ Hiekan taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive).
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yves Klein Wikimedia Commonsissa
- Yves Kleinin teokset Valtion taidemuseon kokoelmissa (Arkistoitu – Internet Archive).
- Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremonia Tampereella 1.6.2016 (Arkistoitu – Internet Archive).
| ||||||||||||||||||||||||||
