Zanshin

Zanshin (jap. 残心), zan (jättää taakseen) shin (mieli). On tärkeä japanilaista budoa hahmollistava filosofinen käsite. Zanshin kuvastaa jatkuvaa, herkeämätöntä valppautta ja tilanteen tasalla olemista - yllättämättömyyttä. Zanshin rakentuu ja löytyy hellittämättömän harjoittelun avulla. Tällöin mieli on jatkuvasti läsnä hetkessä, ollen vapaa menneen ja tulevan käsittelemisestä, täydellisen valmiina kaikkeen . Zanshinin tulisi syntyä pakotta harjoittelijan mielestä ja ottaa haltuunsa budon harjoittelijan ympäröivän tilan. Budon harjoituksen tulisi kehittää budokassa zanshinia ja laajentaa se osaksi harjoittelijan olemusta 24 tuntia vuorokaudessa.

Zanshinin määrittelyä

Zanshin on länsimaiselle yksi kiehtovimmista ja samalla helposti epämääräiseksi jäävistä japanilaisista budokäsitteistä. Koska zanshin on samalla sekä pakottamatonta valppautta että itse tahdolla tuotettua, se koetaan hyvin paradoksaaliseksi käsitteeksi. Paljolti zanshin määrittyy fyysisen budoharjoittelun avulla eikä se helpolla avaudu ihmiselle, joka ei harjoittele budolajienomaisesti. Sinänsä budolajit eivät zanshinia omista, vaan mikä tahansa ihmisen toiminta voi ilmentää vahvaa zanshinia tai olla sitä ilmentämättä.

Zanshin kyudossa

Zanshin on kyudon ampumatekniikan kahdeksas ja viimeinen vaihe. Se on laukauksen jälkitila, jossa ampuja on ensin yhä jännittynyt, hänen asentonsa on laukauksessa vapautuneiden voimien seurausta. Zanshinissa ilmentyy suorituksen henkinen energia ja fyysinen muoto.

Lähteet

• Don Cunningham: Taiho-jutsu, Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5.
• Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.

Viitteet