Zenyatta Mondatta

Nykymaailmassa Zenyatta Mondatta on saavuttanut suuren merkityksen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Zenyatta Mondatta:llä on ratkaiseva rooli päätöksenteossa ja tavassa, jolla kohtaamme päivittäisiä haasteita. Zenyatta Mondatta on pitkään ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena. He pyrkivät ymmärtämään paremmin sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Zenyatta Mondatta:een liittyviä eri näkökohtia sen kehityksestä ajan mittaan sen vaikutukseen nykyaikaiseen elämään. Analysoimme myös sen merkitystä yksilön ja kollektiivisen kehityksen kannalta sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Zenyatta Mondatta
The Police
Studioalbumin Zenyatta Mondatta kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  7. heinäkuuta - 7. elokuuta 1980
 Julkaistu lokakuussa 1980
 Tuottaja(t) The Police, Nigel Gray
 Tyylilaji Uusi aalto
 Kesto 38.16
 Levy-yhtiö A&M
The Policen muut julkaisut
Regatta de Blanc
1979 		Zenyatta Mondatta
1980 		Ghost in the Machine
1981
Singlet albumilta Zenyatta Mondatta
  1. ”Don't Stand So Close to Me”
    Julkaistu: 19. syyskuuta 1980
  2. ”De Do Do Do, De Da Da Da”
    Julkaistu: 20. marraskuuta 1980

Zenyatta Mondatta on The Police -yhtyeen kolmas albumi, joka julkaistiin lokakuussa 1980.

Albumi edustaa ehkä eniten yhtyeen ska- ja reggae-vaikutteita mutta myös pop-vaikutteita. Yhtyeen kokonaissointi pääsi kunnolla oikeuksiinsa koko albumilla tavalla jota aiemmin oli kuultu edellisen albumin yksittäisillä kappaleilla kuten "Walking on The Moon" tai "Message in A Bottle."

Sting siirtyi sanoituksissa entistä enemmän aiheiden yleisempään näkökulmaan. Hän itse myönsi ettei olisi voinut kirjoittaa esimerkiksi "Driven to Tears" tai "When the world is.." kappaleita ennen kokemuksiaan The Policen kiertueista.

Albumi oli viimeinen Nigel Grayn tuottamana. Hän ja yhtyeen manageri Miles Copeland ajautuivat erimielisyyksiin taloudellisista syistä. Copeland ei suostunut siihen, että Gray saisi palkkionsa osuutena tuotosta, vaikka yhtye kannatti sitä. Gray otti palkkiona 25000. punnan kertakorvauksen, sillä hän piti tarjottua osuutta, mikä oli 0,75 prosenttia varsinaisen yhtyeen jäsenten osuudesta, naurettavana.

Yhtyeen sisälle syntyi jako. Sting oli tehnyt kappaleistaan pitkälle viimeistellyt demot. Hän ehdotti että mukaan otettaisiin vain Stewart Copelandin soittamia rumpuosuuksia. Muiden jäsenten sävellysten demoja ei edes kuunneltaisi. Gray ei hyväksynyt ajatusta vaan teki selväksi kantansa kunnollisen, yhtyeen soittaman levyn puolesta, mikä johti välirikkoon Stingin kanssa.

Stewart Copeland muisteli sen olleen hetki jolloin "saatoimme vain todeta että Stingin ego oli saapunut" Gray ja Andy Summers ovat kuvailleet versioita jazz-rockiksi ja soul-tyylisiksi, joihin piti saada tiukempi soitto-ote ja The Policen yhtyesointi.

Albumi äänitettiin Hollannissa Hilversumissa Wisselloords-studioilla. Aikataulu oli tiukka, sillä yhtyeen kansainvälinen suosio oli nousemassa hyvin nopeasti. Äänityksiin oli varattu kuukausi ja sen katkaisivat viikoksi kaksi suurta ulkoilmakonserttia Leixlip Castlessa Dublinissa ja Milton Keynesin festivaaleilla. Yhtye lähti äänityksistä suoraan konserttiin Belgiaan.

Albumin miksauksessa ilmeni vielä ongelma. Wisselloord-studion tarkkailukaiuttimet olivat Graylle oudot ja niiden sointikuva vääristi lopputuloksen muissa kuuntelutiloissa. Hän joutui miksaamaan nauhat uudelleen yhden illan aikana.

"Don't Stand So Close To Me" kertoo miesopettajan ja tyttöoppilaan välisestä jännitteestä. Sting oli opettajana toimiessaan kuullut tapauksista. Kappaleessa on viittaus Vladimir Nabokovin Lolitaan. Se oli albumin ensimmäinen singlejulkaisu.

"Canary in the Coalmine" oli albumin kolmas singlejulkaisu. "De Do Do Do, De Da Da Da" oli toinen single ja yhtyeen seuraava varsinainen hitti Yhdysvalloissa "Roxannen" jälkeen. Se on albumin ehkä eniten niin kutsuttu purukumipop-kappale.

"Behind My Camel" kappale voitti 1982 Grammy-palkinnon parhaana rock-instrumentaaliesityksenä Primus on tehnyt kappaleesta cover-version.

Sting sävelsi opettajana toimiessaan "Shadows In The Rain" -kappaleen alun perin Last Exit -yhtyeelle Newcastlessa matematiikan tunnin aikana.

Albumi jakoi mielipiteet. Toisten mukaan sillä ei ollut selkeää musiikillista linjaa kun taas toiset pitivät sitä hyvänä pop-albumina. Musiikissa huomattiin yhtyeen keräämät vaikutteet mm. itämaisesta musiikista. Andy Summers kritisoi lopputulosta todeten sen liian kiireellä valmistetuksi ilman yhtyeen mahdollisuutta kunnolla vaikuttaa jälkituotantoon. Sting korostaa, ettei albumia oltu tarkoitettukaan kokonaisuudeksi, vaan kokoelmaksi lauluja, joista osa oli hyviä ja osa "aivan kauheita." Stewart Copeland on todennut levyn olleen ehkä "hieman ohari, mutta anteeksiannettava".

Kappaleet

Kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut Sting merkittyjä lukuun ottamatta.

  1. "Don't Stand So Close to Me" - 4:04
  2. "Driven to Tears" - 3:20
  3. "When the World Is Running Down, You Make the Best of What's Still Around" - 3:38
  4. "Canary in a Coalmine" - 2:26
  5. "Voices Inside My Head" - 3:53
  6. "Bombs Away" - 3:09 (S. Copeland)
  7. "De Do Do Do, De Da Da Da" - 4:09
  8. "Behind My Camel" - 2:54 instrumentaali (Andy Summers)
  9. "Man in a Suitcase" - 2:19
  10. "Shadows in the Rain" - 5:02
  11. "The Other Way of Stopping" - 3:22 instrumentaali (S. Copeland)

Esiintyjät

Lähteet

  1. ↑ Message in A Box The Complete Recordings CD-kokoelman kirja
  2. ↑ a b c Chris Campion - The Police Johnny Kniga ISBN 978-951-0-36140-5 s.182-194
  3. ↑ Miles Copeland -The Police-Visual Documentary
  4. ↑ Message In A Box
  5. ↑ Visual Documentary
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot