Zirkoni
Tässä artikkelissa perehdymme Zirkoni:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja löydämme kaiken, mitä tällä aiheella/henkilöllä/päivämäärällä on tarjota. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen perehdymme sen historiaan, merkityksellisyyteen ja erilaisiin tapoihin, joilla se on vaikuttanut yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla opimme sen merkityksestä eri yhteyksissä ja miten se on muokannut ympäröivää maailmaa. Valmistaudu lähtemään Zirkoni:n löytö- ja oppimismatkalle, joka antaa sinulle epäilemättä uuden ja rikastuttavan näkökulman.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: millekään substanssille ei viitteitä |
Zirkoni eli sirkoni (ZrSiO4 zirkoniumsilikaatti) on silikaattimineraali, jota käytetään myös koru- ja jalokivenä.
Värimuunnokset
Luonnossa harmaan- ja punaruskeat zirkonit ovat yleisimpiä, ja niitä tavataankin lähes kaikkialla maailmassa. Värimuunnoksia löytyy kuitenkin kaikissa sateenkaaren väreissä, jotka ovat varsinkin jalokiviluokkaisina (läpinäkyvinä) suhteellisen harvinaisia, hyvin kalliita ja suosittuja jalo- ja korukivinä.
Kaikkein harvinaisimmat ja kalleimmat zirkonit ovat värittömiä, ja niistä hiotaankin usein viistehiontaisia jalokiviä ja ne ovat suosittuja timantti-imitaatioita. Zirkonin dispersio on hyvin korkea, vain vähän timantin dispersiota pienempi ja näin ollen sen väriloisto on lähes yhtä kaunis kuin timantilla. Värittömät zirkonit myös hiotaan lähes poikkeuksetta briljanttihiontaisiksi, kuten timantit. Värillisiin zirkoneihin käytetään myös porrashiontaa.
Vihreät zirkonit ovat varsinaisessa jalokivikaupassa hyvin harvinaisia, mutta suosittuja keräilijöiden keskuudessa jo pelkästään hiomattomana raakakivenä.
Keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyisistä zirkoneista käytetään myös nimitystä hyasintti.
Värin määräytyminen
Zirkonin värin määräävät sen sisältämät epäpuhtaudet. Zirkonit sisältävät esimerkiksi radioaktiivisia uraania ja toriumia, jotka vaikuttavat sen fysikaalisiin ominaisuuksiin. Vihreät zirkonit ovat altistuneet niin voimakkaalle sisäiselle radioaktiiviselle säteilylle, että niiden atomirakenne on muuttunut lähes amorfiseksi. Zirkonien säteily on kuitenkin niin pientä, että se on havaittavissa vain erittäin tarkoilla mittauksilla, eikä siitä ole vaaraa eliöille. Zirkoneissa on usein myös hafniumia sekä pieniä määriä lantanideja, fosforia ja vettä.
Zirkonin väriä voidaan muuttaa myös keinotekoisesti säteilyttämällä sitä gammasäteillä (ydinsäteily).
Esiintyminen
Esiintymät Suomessa
Zirkonia esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Suomessa voi löytää (ks. kuva) erittäin pieniä epäjaloja zirkoneita satunnaisesti vaikka tavallisesta graniitista tai migmatiitista, jotka ovat tyypillisiä metamorfisia kiviä ja magmakiviä. Enemmän ja suurempia kiteitä esiintyy esimerkiksi pegmatiiteissa. Zirkoni on kuitenkin metamorfisten kivilajien ja joidenkin sedimenttikivien yleinen mineraali. Suomen mineraalien hakemiston (A. Laitakari, 1967) mukaan mainittavia esiintymiä on Suomessa lueteltu yhteensä 68 kunnan alueelta. Määrä on kuitenkin saattanut vuosien varrella kasvaa, ja toisinaan pieniä zirkonikiteitä voi löytyä jopa tavallisesta hiekoitussepelistä. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia yksittäistapauksia.
Esiintymät ulkomailla
Merkittäviä esiintymiä on Kambodžassa, Burmassa, Thaimaassa, Sri Lankassa, Australiassa, Brasiliassa, Madagaskarilla, Tansaniassa, Vietnamissa ja Ranskassa.
Synteettiset zirkonit
Luonnon zirkonia ei pidä sekoittaa kuutiolliseen zirkoniaan (ZrO2), joka on timanttia hyvin jäljittelevä, halvoissa koruissa käytetty synteettinen jalokivi. Siitä ja useimmista muista samannäköisistä luonnon jalokivistä zirkoni eroaa korkean kahtaistaittonsa perusteella.
Fysikaalisia ominaisuuksia
- Mohsin kovuus: 6,5–7,5
- Ominaispaino: 3,95–4,70
- Tiheys: 3,9–4,8
- Kiilto: Lasinkiilto, timantinkiilto, rasvakiilto
- Samankaltaisia mineraaleja: safiiri, akvamariini, topaasi, sinhaliitti, titaniitti
- Jäljitelmiä: synteettinen spinelli, rutiili
Iän määrittäminen
Zirkonikiteiden, kuten muidenkin kivien ja mineraalien, ikää määritettäessä käytetään hyväksi kiven radioaktiivisuutta. Maailman vanhimmat, 3 800 miljoonaa vuotta vanhat zirkonit on löydetty Grönlannista.
Lähteet
- Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9
- Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10837-9
- Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN 0-600-57512-8
- Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 951-690-745-8
- Rudolf Dud'a ja Lubos Rejl: Jalokivien maailma
- http://www.timantit.com/imitaatiot.asp
Viitteet
- ↑ zirkoni. Kielitoimiston sanakirja. 2021. Helsinki: Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. URN:NBN:fi:kotus-201433. Päivitettävä julkaisu. Päivitetty 11.11.2021. Viitattu 28.11.2021.
- ↑ Rudolf Dud'a & Lubos Rejl: ”Zirkoni”, Jalokivien maailma, s. 60–61. Tšekinkielinen alkuteos, suomennettu saksankielisestä laitoksesta. Suomentanut Kalle Taipale. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22706-4.
Aiheesta muualla
- Mindat: Zircon (englanniksi)
- Webmineral: Zircon Mineral Data (englanniksi)
- Handbook of Mineralogy: Zircon (pdf) (englanniksi)
|
