Nykymaailmassa Šamanismi on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Šamanismi:stä on tullut aihe, joka herättää intohimoja, ristiriitaisia mielipiteitä ja kiihkeitä keskusteluja joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykymaailman merkityksen vuoksi. Akateemisesta työelämään Šamanismi on onnistunut vangitsemaan asiantuntijoiden ja aloittelijoiden huomion ja kiinnostuksen. Tässä artikkelissa tutkimme Šamanismi:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta eri elämänaloihin ja sen merkitystä ympäröivän maailman ymmärtämisessä.


Šamanismi[1] (rinnakkainen muoto samanismi[2]) tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa.[3] Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.[4]
Šamanismiin liittyy usein muuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyritään myös unessa. Transsitilaa haetaan muun muassa rummuttamalla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[4]
Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja inuittien keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä.[4] Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.[5]
Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.[6]