Tässä artikkelissa tutkimme Adoptianismi:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Adoptianismi on ollut keskustelun aihe yhteiskunnassa, ja se on synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Koska Adoptianismi on edelleen ajankohtainen nykymaailmassa, on tärkeää tarkastella erilaisia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja analyyseja tarjotaksemme kattavan kuvan Adoptianismi:stä. Lisäksi analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Adoptianismi:tä ja edistää sen merkitystä nykypäivänä.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Adoptianismi (joskus myös adoptionismi) on kristologinen käsitys, että Kristus jumalallisen luontonsa puolesta on Jumalan poika sanan varsinaisessa mielessä, mutta ihmisenä Jumalan "ottopoika".
Adoptianismin esittivät 700-luvun lopulla Toledon arkkipiispa Elipandus ja Urgellin piispa Felix Urgellilainen. Useat teologit Kaarle Suuren valtakunnassa, muun muassa Alkuin, vastustivat adoptianismia pitäen sitä Kristuksen jumaluuden kieltämisenä, ja se hylättiin ensin frankkilaisten konsiilissa (792) ja sitten Frankfurtin (794) ja Rooman (799) konsiilissa.
Adoptianismia on esiintynyt joissakin nestoriolaisissa liikkeissä sekä Espanjan alueella. Erityisen tyypillinen adoptianismi oli varhaisessa läntisessä teologiassa.lähde?
|