Nykymaailmassa Arokissa:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Arokissa:n merkitys yhteiskunnassamme on kasvanut viime vuosina ja sen vaikutus näkyy monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella alalla Arokissa on osoittautunut määrääväksi tekijäksi päätöksenteossa sekä uskomusten ja arvojemme määrittelyssä. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti, mikä rooli Arokissa:llä on yhteiskunnassamme ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Lisäksi analysoimme sen vaikutusta eri sektoreilla ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Arokissa | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
Suku: | Otocolobus |
Laji: | manul |
Kaksiosainen nimi | |
Otocolobus manul |
|
Synonyymit | |
|
|
Arokissan levinneisyys. |
|
Katso myös | |
Arokissa (Otocolobus manul) eli manuli on kesykissan kokoinen, pitkäturkkinen kissaeläin, joka elää itäisen Aasian karuilla aroilla.
Arokissa on pituudeltaan 50–65 senttimetriä ilman häntää. Se painaa 2,5–5,5 kilogrammaa.
Arokissalla on litteä naama ja pienet korvat, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. Sen jalat ja häntä ovat lyhyet. Silmien pupillit ovat pyöreät, toisin kuin muilla kissoilla.
Arokissan turkki on pitkä ja väriltään punertava tai harmaa. Sen hännänpää on musta ja otsassa on mustia laikkuja. Valkoiset karvojen päät saavat arokissan turkin näyttämään huurteiselta. Arokissan pitkä turkki suojaa sitä aron kylmyydeltä. Vatsan alla ja hännässä karvat ovat erityisen pitkät.
Arokissa muistuttaa persialaiskissaa mutta ei ole kuitenkaan sen kantamuoto kuten joskus luultiin.
Arokissa lepäilee päivisin pesäkolossaan ja lähtee liikkeelle iltahämärissä. Se on hyvä kiipeilijä vaikka elääkin puuttomilla aroilla. Lyhyiden jalkojensa takia se välttelee alueita, joilla lumen syvyys on talvisin yli 10 cm. Arokissa on taitava saalistaja, ja se saalistaa lähinnä tarkan näköaistinsa avulla. Ulkonäkönsä vuoksi se myös sulautuu aavikon muotoihin, jolloin saalis ei havaitse sitä. Arokissan pääasiallista ravintoa ovat piiskujänikset. Lisäksi se syö muita pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä, ja satunnaisesti lintuja.
Arokissat ovat yksineläjiä kiima-ajan ulkopuolella. Arokissan kiima-aika on keväällä. Sen kantoaika on 60–65 vuorokautta, ja se saa kerrallaan 4–7 poikasta. Vanhin tunnettu arokissa eli 11-vuotiaaksi.
Uhanalaisluokitukseltaan arokissa oli ennen vuotta 2019 silmälläpidettävä. Uudessa arvioinnissa laji katsottiin elinvoimaiseksi, mutta sen kanta on kuitenkin laskeva. Sitä uhkaavat etenkin sen tärkeimmän ravintoeläimen pikan myrkytykset. Arokissaa metsästetään sen turkin vuoksi, vaikka lajia saa metsästää laillisesti vain Mongoliassa ja sen turkilla käytävää kauppaa on rajoitettu.
Arokissan elinalueille on perustettu suojelualueita, ja myös lumileopardien suojelu auttaa lajia, sillä ne elävät osin samoilla alueilla. Arokissojen suojelua koordinoi vuonna 2016 perustettu Pallas’s cat International Conservation Alliance. Suomessa Korkeasaaren eläintarha tukee järjestön toimintaa ja kerää varoja arokissojen suojeluun.
Arokissa kuuluu Euroopan eläintarhajärjestön ylläpitämään EEP-suojeluohjelmaan. Suojeluohjelman tarkoitus on ylläpitää lajin tervettä ja geneettisesti monimuotoista tarhakantaa. Lisäksi tarhoissa asuvista arokissoista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa.
|