Tämä artikkeli käsittelee aihetta, joka on tällä hetkellä herättänyt suurta kiinnostusta sen vaikutuksensa vuoksi eri aloilla. Belgian ja Ranskan kellotornit on herättänyt asiantuntijoiden ja aiheesta kiinnostuneiden ihmisten uteliaisuutta, sillä sen relevanssi ei jää huomaamatta. Artikkelin aikana analysoidaan erilaisia näkökulmia ja asiaankuuluvia tutkimuksia, jotka ovat auttaneet ymmärtämään Belgian ja Ranskan kellotornit:n tärkeyttä. Samoin tutkitaan mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia tämän ongelman aiheuttamien seurausten käsittelemiseksi. Tällä tavoin sen toivotaan tarjoavan kattavan ja rikastuttavan vision Belgian ja Ranskan kellotornit:stä, jonka avulla lukijat ymmärtävät sen laajuuden ja mahdollisen vaikutuksen nykyiseen yhteiskuntaan.
Nämä kellotornit ovat belgialainen ja pohjoisranskalainen ilmiö. Ne kertovat alueen pitkästä esiteollisesta ja teollisesta perinteestä, joka alkoi keskiajalla. Kellotornien tehtävänä oli tuoda työelämän vaatimaa säännöllisyyttä kutomoihin, jotka olivat alueen teollisuuden selkäranka. Kellotornit eivät olleet kirkollisia rakennuksia, vaikka niissä usein oli kirkonkelloja muistuttavia soittovälineitä.
Vuonna 1999 Unesco kirjasi 32 kellotornia Flanderin ja Vallonian alueelta maailmanperintöluetteloonsa. Unesco kuitenkin laajensi kellotornien listan myös Ranskan alueelle, ja siihen merkittiin vuonna 2005 Pohjois-Ranskasta 23 kellotornia sekä Gembloux’n kellotorni Belgiasta.
Cateau-Cambrésisin kellotorni, jota ei ole kirjattu Unescon maailmanperintölistalle
Cominesin kellotorni
Dunkerquen kaupungintalon kellotorni
Dunkerquen Pyhän Éloisin kirkon kellotorni
Douain kellotorni
Gravelinesin kellotorni
Beffroi de la Chambre de Commerce et d'Industrie de Lillen Kauppa- ja teollisuuskamarin kellotorni, jota ei ole kirjattu Unescon maailmanperintölistalle,