Tämän päivän artikkelissa haluamme käsitellä aihetta Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff, aihe, joka on vaikuttanut suuresti nyky-yhteiskuntaan. Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff on ongelma, joka koskettaa kaikenikäisiä, sukupuolisia ja kulttuureja, joten on tärkeää analysoida sitä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff:n alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tutkimme mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja tämän ongelman tehokkaaseen ratkaisemiseen. Toivomme, että tämä artikkeli herättää pohdintaa ja keskustelua lukijoidemme keskuudessa sekä tarjoaa arvokasta tietoa Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff:stä.
Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff (28. lokakuuta 1809 Siuntio – 16. tammikuuta 1875 Helsinki) oli suomalainen eversti, kuvernöörin adjutantti ja valtiopäivämies.
Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff oli everstiluutnantti, pataljoonakomentaja Berndt Jonas Aminoffin ja Ulrika Margareta Aminoffin poika. Aminoffin isoisä oli kenraalimajuri, Savon prikaatin komentaja Adolf Aminoff.
Aminoff avioitui Ida Matilda Avellanin (synt. 24. lokakuuta 1817 Turku) kanssa 13. kesäkuuta vuonna 1841, joka oli historian professori Johan Henrik Avellanin ja tukholmalaisen Kristina Eleonora Almqvistin tytär.
Berndt ja Ida Aminoffin lapset:
Aminoff sai lukuisia lapsia vaimonsa Ida Avellanin kanssa, mutta moni menehtyi varsin nuorena, joka kertoo siitä, että aikansa sairaudet ja kulkutaudit koskettivat kaikkia yhteiskuntaluokkia.
Aminoffin isoäidin isoisä oli vapaaherra, jalkaväenkenraali Carl Gustaf Armfelt, joka toimi Suomessa olleiden sotavoimien ylipäällikkönä suuressa pohjan sodassa.
Aminoff aloitti uran Suomen kaartin 3. suomalaisessa jääkärirykmentissä vuonna 1823 ja myöhemmin reservipataljoonassa (ruots. 1. koloniserade sappörbataljon). Aminoff valmistui kadetiksi Haminan kadettikoulusta vuonna 1824. Hänet ylennettiin vänrikiksi vuonna 1830, aliluutnantiksi vuonna 1834, luutnantksi vuonna 1838, vanhemmaksi adjutantiksi vuonna 1840, kapteeniksi vuonna 1846, everstiluutantiksi vuonna 1851 ja everstiksi vuonna 1854. Aminoff palveli vuodesta 1834 Henkikaartin 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoonassa. Aminoff osallistui Krimin sotaan Viipurin kuvernöörin Alexander Adam Thesleffin adjutanttina vuonna 1855. Lisäksi hän toimi pysyvänä edustajana Suomen armeijan sotilastuomioistuimessa vuonna 1857.
Hän toimi myös Ritarihuoneen johtokunnan jäsenenä 1855-1860 välisenä aikana. Aminoffin hallituskauden aikana käynnistettiin Ritarihuoneen rakennustyöt Helsingissä. Aminoff ja senaattori Casimir von Kothen veivät rakennushanketta eteenpäin. Ritarihuone valmistui vuonna 1862 ja vuotta myöhemmin säätyvaltiopäivät 1863 kokoontuivat Ritarihuoneella.
Aminoff osallistui Suomen suurruhtinaskunnan valtiopäiville aatelissäädyn edustajana 1867 ja 1872.
Aminoff sai Pyhän Annan ritarikunnan kolmannen luokan ristin Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai I:ltä vuonna 1846. Hän sai Pyhän Stanislauksen ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna vuonna 1857, Pyhän Annan ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna 1865 ja Pyhän Vladimirin ritarikunnan neljännen luokan ristin vuonna 1865 Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:ltä.
|