Bruno Kreisky
Tässä artikkelissa tutkimme Bruno Kreisky:n kiehtovaa maailmaa. Bruno Kreisky:llä on ollut ratkaiseva rooli monilla ihmiselämän osa-alueilla sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja menneeseen historiaan. Vuosikymmenten aikana Bruno Kreisky on kehittynyt ja sopeutunut maailmassa tapahtuviin muutoksiin, mikä osoittaa sen merkityksen eri alueilla. Monitieteisellä lähestymistavalla analysoimme Bruno Kreisky:n eri näkökulmia ja puolia ymmärtääksemme paremmin sen tärkeyttä ja paikkaa globaalilla näyttämöllä. Liity meihin tälle Bruno Kreisky-kiertueelle ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.
| Bruno Kreisky | |
|---|---|
.JPEG) |
|
| Itävallan liittokansleri | |
| Presidentti |
Franz Jonas Rudolf Kirchschläger |
| Varakansleri |
Rudolf Häuser Hannes Androsch Fred Sinowatz |
| Edeltäjä | Josef Klaus |
| Seuraaja | Fred Sinowatz |
| Itävallan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Leopold Figl |
| Seuraaja | Lujo Tončić-Sorinj |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. tammikuuta 1911 Wien, Itävalta-Unkari (nykyään Itävalta) |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1990 (79 vuotta) Wien, Itävalta |
| Puoliso | Vera Fürth |
| Tiedot | |
| Puolue | SPÖ |
| Uskonto | juutalaisuus / agnosti |
|
|
|
Bruno Kreisky (22. tammikuuta 1911 Wien – 29. heinäkuuta 1990) oli itävaltalainen poliitikko ja Itävallan liittokansleri 1970–1983.
Elämä ja poliittinen ura
Kreisky syntyi Wienissä varakkaan juutalaisen vaatetehtailijan poikana. Hän liittyi 15-vuotiaana Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen nuoriso-osastoon ja toimi aktiivisesti politiikassa opiskellessaan lakia Wienin yliopistossa. Vuonna 1934, kun diktaattori Engelbert Dollfuss kielsi sosialistipuolueen, hän liittyi maanalaiseen poliittiseen toimintaan. Hän oli vangittuna tammikuusta 1935 heinäkuuhun 1936 syytettynä maanpetoksesta.
Maaliskuussa 1938 Itävallan valtio oli lakkautettu Saksassa, ja syyskuussa Kreisky muutti poliittisena pakolaisena Tukholmaan, missä hän toimi vuoteen 1945 saakka osuustoiminnallisen liikkeen tehtävissä. Vuonna 1942 hän avioitui Vera Furthin kanssa. Hän muutti Itävaltaan 1946, mutta palasi pian Tukholmaan lähetystötehtäviin. Vuonna 1951 hän muutti takaisin Wieniin, missä liittopresidentti Theodor Körner valitsi hänet poliittiseksi avustajaksi. Vuonna 1953 hänet oli valittu Ulkomaansuhteiden osastoon. Tässä asemassa hän otti osaa Itävallan valtion itsenäisyysneuvotteluihin 1955.
Kreisky valittiin Itävallan parlamenttiin, valtiopäiville sosialistina vuoden 1956 vaaleissa. Hänet valittiin puolueen johtoon Bruno Pittermannin kanssa. Vuoden 1959 vaalien jälkeen hänestä tuli ulkoministeri, mutta 1966 hän jätti viran. Kreisky valittiin sosialistipuolueen puheenjohtajaksi 1967. Sosialistit voittivat vaalit maaliskuussa 1970, jolloin Kreiskysta tuli liittokansleri. Hän muodosti sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen pienen vapauspuolueen tuella. Vuoden 1971 vaaleissa SPÖ sai yli 50 prosenttia äänistä, minkä ansiosta Kreisky pystyi muodostamaan enemmistöhallituksen. Suomessa Kreisky vieraili ainakin toukokuussa 1978.
Lähteet
- ↑ Jewish Communities of Austria – Personalities National Fund of the Republic of Austria for Victims of National Socialism. Arkistoitu 21.9.2020. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 104. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Lampi, Leo & Salonen, Timo: Ruokavieraita Smolnassa, s. 44. Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, 1984.
- ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 446. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.
Kirjallisuutta
- Kreisky, Bruno: Eurooppalaisen muistelmat. (Zwischen den Zeiten: Erinnerungen aus fünf Jahrzehnten, 1986; Im Strom der Politik: Erfahrungen eines Europäers, 1988.) Lyhentäen suomentanut Taisto Nieminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3338-8.
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||||||||||
