Burleski

Burleski (ital. burlesco, ransk. burlesque ’pilaileva, liioitellun hullunkurinen, irvokas, parodioiva, ilveilevä’) tarkoittaa alun perin teatterin keinoin esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä. Sitä pidetään usein commedia dell’arten suoranaisena jatkajana, joskin termi on syntynyt samoihin aikoihin kuin commedia dell'arte.

Kirjallisuudessa ja kulttuurisena tyylisuuntana burleski tarkoittaa vakavan osoittamista naurettavaksi sen aiheen ja toisaalta tyylin ristiriidan avulla.

Nykyisin burleskilla viitataan usein pohjoisamerikkalaisen 1800-luvun music hall -viihteen pohjalta syntyneeseen kabareen kaltaiseen näyttämöviihteeseen, johon kuuluu huumoria ja stripteasea.

Kirjallisuudessa

1700-luvulla burleski tyylisuunta oli kirjallisuusmuoto, jossa korkeaa aihetta kuvattiin matalalla tyylillä ja päinvastoin. Esimerkiksi ukrainalainen kirjailija Petro Hulak-Artemovskyi sisällytti Ivan Kotljarevskyin perinnettä soveltaen burleskia eläintarinoihinsa, runoihinsa ja Horatiuksen oodien parodioihin.

Amerikkalainen burleski

Amerikkalaisessa merkityksessään burleskilla tarkoitetaan näyttämöviihdettä, johon kuuluu perinteisesti tanssia, kiusoittelevaa stripteasea ja naisellisen koristeellisia esiintymisasuja.

Yhdysvaltalainen burleski sai alkunsa 1800-luvulla varietee- ja vaudevilleteatterin pohjalta. Lontoossa Englannissa burleski oli ollut suosittua jo 1830-luvulta alkaen. Lontoon burleski oli rohkeaa musiikillista teatteriparodiaa, joka karrikoi tunnettua oopperaa, näytelmää tai balettiesitystä. Burleskin edelläkävijä Yhdysvalloissa oli brittinäyttelijä Lydia Thompson. Hänen British Blondes -ryhmänsä uudisti burleskia näytelmäparodiasta seksikkäämmäksi 1860-luvulta alkaen ja nosti sen suosioon Yhdysvalloissa. Tuon ajan burleskitähdet ja -esitykset olivat hyvin suosittuja, ja jokaisessa Yhdysvaltain suurkaupungissa oli useita burleskipaikkoja. Tanssiesitysten välissä oli koomikkojen esityksiä, ja teatraalisissa esityksissä näkyivät yhä tyylilajin satiiriset juuret.

Thompsonin jälkeen burleski siirtyi keski- ja yläluokkien viihteestä työväenluokan teattereihin. Samalla sen sisältö alkoi painottua entistä enemmän esiintyjien naisellisten muotojen esittelyksi, ja puheroolit ja komedialliset roolit siirtyivät pääosin miehille. Esityksiin tuli mukaan myös eksoottisia elementtejä kuten itämaista tanssia.

Burleskin riisuutumiskohtaukset olivat vielä 1900-luvun alussa melko häveliäitä, ja alastomuuden illuusio luotiin esimerkiksi vartalosukilla ja valaistuksen keinoin. Kun burleski joutui kilpailemaan katsojista elokuvan kanssa 1920-luvulla, burleskiesityksistä alettiin tehdä uskaliaampia. Etenkin Minskyn veljesten huokeista ja striptease-painotteisista burleskituotannoista tuli hyvin suosittuja New Yorkissa. Vuosikymmenen lopulla burleskista olikin tullut stripteasen synonyymi, sillä koomikot ja varietee-esitykset oli alennettu vain show’n täytteeksi. Burleskin suosiota ylläpidettiin myös epätavallisilla esiintyjillä, erilaisilla kikoilla sekä hienolla rekvisiitalla ja lavasteilla.

Burleskin muututtua koko ajan rohkeammaksi ja vulgaarimmaksi, New Yorkin pormestari laittoi tuottajat ja esiintyjät kuriin. Teatteriburleski olikin New Yorkissa lähes kuollut vuoteen 1937 mennessä. Sen jälkeen ala hiipui myös muualla Yhdysvalloissa, ja suurin osa stripteasetaiteilijoista siirtyi esiintymään yökerhoihin.

Burleskin suosio elpyi jälleen 1940-luvulla. Yhdysvaltoihin syntyi burleskiklubeja, ja kiertelevät ”tyttöshow't” esiintyivät tivoliseurueiden teltoissa kautta maan, tuoden esitysmuotoa tutuksi uusille yleisöille. Asenteiden löystyessä ja pornografian yleistyttyä 1960- ja 1970-luvulla burleskista katosi kiusoittelevuus ja siitä tuli yleisön uuden maun mukaista roisia stripteasea. Television viihde-ohjelmissa 1960-luvulla nähtiin vielä perinteistä burleskia, jossa stripteasea oli tosin siistitty. Las Vegasin tanssityttöjen esityksetkin lainailivat edelleen burleskin perinteestä. Elävänä taidemuotona burleski oli kuitenkin jo kadonnut ja sekoittunut moderniin strippaukseen.

Neoburleski

Viime vuosikymmeninä kehittynyt neoburleski on nostanut burleskin jälleen suosioon. Burleskin pariin alkoi pitkän hiljaisuuden jälkeen 1990-luvulla tulla uusia harrastajia swingliikkeestä, rockabillysta, tankotanssista ja muusta tanssista, kuvataiteesta sekä vanhasta glamourista kiinnostuneiden joukosta. Burleskin ja vintagekulttuurin suosiota kasvattivat burleskista tehdyt elokuvat ja stripteasemusiikin uudelleenjulkaisut sekä vanhan pin-up-kuvaston paluu.

Nykyajan neoburleski on laaja-alaisempaa kuin klassinen burleski, sillä se ammentaa paljon sitä useammasta tyylilajista. Neoburleskissa yhdistyy esimerkiksi dragshow’ta, performanssia, luovaa stripteasea, komediaa, parodiaa, satiiria ja friikkishow’ta. Toisaalta klassiseen burleskiin kuuluneet mieskoomikot ovat jääneet neoburleskista pois, sillä vanhoja vitsejä ei enää pidetä huvittavina, ja toisaalta modernien koomikoiden huumorin ei katsota sopivan burleskin vintagetunnelmaan. Nykyburleskin esiintyjät käyttävät yleensä äänitettyä musiikkia, kun perinteinen burleski oli aina elävän musiikin säestämää.

Burleskille on luonteenomaista kepeä naiseuden ylistäminen ja huumori, nykyaikana myös nykypäivän kauneusnormien haastaminen ja erilaisten naisvartaloiden ihannointi. Vaikka burleskiin kuuluukin viekoittelevaa liikehdintää ja riisuutumista, burleskiesiintyjä ei riisu kaikkia vaatteitaan, sillä esityksen tarkoituksena ei ole kiihottaminen vaan kiusoittelu ja viihdyttäminen.

Suomessa

Menneinä aikoina oli Suomessa lähimpänä burleskiteatteria Kabaree Punainen Mylly, joka toimi vuosina 1946–1965 Ossi Elstelän johdolla.

Neoburleski tuli Suomeen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Suomen ensimmäinen burleskifestivaali oli Helsinki Burlesque Festival vuonna 2008 Ravintola Kaisaniemessä.

Tunnettuja artisteja

Katso myös

• Revyy

Lähteet

• Baldwin, Michelle: Burleskin paluu. (Burlesque and the New Bump-n-Grind, 2004.) Suomentanut Tytti Heikkilä. Alkusanat Tiia Aarnipuu & Dixie Evans. Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0420-7.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Mehr, Marissa: Burleskikirja. Johdatus liioittelun taiteeseen. Helsinki: Kosmos, 2019. ISBN 978-952-7144-86-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Burleski Wikimedia Commonsissa

• Burlesk-Instituutti. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Helsinki Burlesque Festival.
• Turku Burlesque. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Holy Curves! (Arkistoitu – Internet Archive)
• Burleskitaiteilijat ovat kiusoittelun kuningattaria. Ylen Elävä arkisto

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Saksa Israel Yhdysvallat Japani Tšekki