Tämä artikkeli käsittelee aihetta Carl von Clausewitz, joka on ollut eri tieteenalojen kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena aikojen saatossa. Carl von Clausewitz on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin ja historian eri osa-alueisiin jättäen jälkensä ihmisten elämään ja yhteisöjen kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan Carl von Clausewitz:n ympärillä olevia eri ulottuvuuksia ja näkökulmia, mikä tarjoaa lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta. Kokoamalla tutkimuksia, lausuntoja ja asiantuntijalausuntoja pyritään edistämään Carl von Clausewitz:n tuntemusta ja ymmärtämistä tarjoamalla lukijalle tarvittavat työkalut pohtimaan ja muodostamaan omaa arviota asiasta.
Carl von Clausewitz | |
---|---|
Von Clausewitz Preussin palveluksessa Karl Wilhelm Wachin maalaamana |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. kesäkuuta 1780 Magdeburg, Preussin kuningaskunta |
Kuollut | 16. marraskuuta 1831 (51 vuotta) Breslau, Preussin kuningaskunta |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
Preussin kuningaskunta Venäjän keisarikunta (1812–1813) |
Palvelusvuodet | 1792–1831 |
Taistelut ja sodat |
Ranskan vallankumoussodat Napoleonin sodat |
Sotilasarvo | kenraali |
|
Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1. kesäkuuta 1780 Magdeburg, Preussin kuningaskunta – 16. marraskuuta 1831 Breslau, Preussin kuningaskunta) oli preussilainen kenraali ja yksi kuuluisimmista sotateoreetikoista. Hänen kirjansa Vom Kriege (osaksi suomennettu Sodankäynnistä) julkaistiin postuumisti kolmiosaisena vuosina 1832–1833. Tutkimustyö jäi kesken von Clausewitzin kuoleman takia.
Von Clausewitzin tutkimusten pääongelma oli selittää aikakautensa mullistus, Napoleonin sodat. Sodankäynnistä oli yksi ensimmäisistä nykyaikaista sotilasstrategiaa käsittelevistä kirjoista.
Von Clausewitz palveli Venäjän armeijassa vuosina 1812–1814. Hän toimi Preussin sotakorkeakoulun johtajana vuosina 1818–1830. Von Clausewitzin teos Sodankäynnistä on vaikuttanut moniin sodanjohtajiin ja poliitikkoihin. Sen strategiset opit hallitsivat ajattelua sodanjohtotasolla ensimmäiseen maailmansotaan asti. Teoksessa tulee esiin käsite totaalinen sota, jonka mukaan sotaa käydään kaikkia vihollisen kohteita vastaan, myös siviilejä ja yksityisomaisuutta.
Von Clausewitzin mukaan sota on perusolemukseltaan kaksintaistelua, "väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme". Sotilaallisen toiminnan tavoite on tehdä vastustaja puolustuskyvyttömäksi, ja väkivalta on keino tähän pääsemiseksi. Von Clausewitz esittää kolme sodalle ominaista vuorovaikutussuhdetta, joista jokainen johtaa äärimmäiseen vastakohtaisuuteen osapuolten välillä. Ne ovat äärimmäinen väkivallan käyttö, välttämättömyys tehdä vihollinen puolustuskyvyttömäksi sekä voimien jännittäminen äärimmilleen.
Von Clausewitz toteaa, että se, joka ei häikäile väkivallan käytössä saa pakostakin yliotteen sodassa, ellei toinen osapuoli tee samoin. Tämä johtaa siihen, että molemmat yltyvät väkivallan käytössä äärimmäisyyksiin, jossa ei tunneta rajoja.
Toinen vastakohtaisuus syntyy siitä, että vihollinen on tehtävä puolustuskyvyttömäksi tai muuten uhkaa vaara, että niin käy itselle. Sodan logiikka sanelee siten pakolliseksi tavoitteeksi vastustajan nujertamisen.
Kolmas vuorovaikutussuhde ja vastakohtaisuus johtuu siitä, että sotaponnisteluihin on käytettävä niin paljon välineitä ja tahdonvoimaa, että vastustaja voitetaan. Tämän takia kumpikin osapuoli joutuu jännittämään voimansa äärimmilleen.
Joitakin keskeisiä von Clausewitzin näkemyksiä ovat seuraavat:
Von Clausewitzin tunnetun väitteen mukaan ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” (saks. Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln). Historioitsija Cristopher Bassfordin mukaan von Clausewitz ei tarkoittanut sitä absoluuttiseksi totuudeksi, vaan antiteesiksi esittämälleen väitteelle sodasta laajennettuna kaksintaisteluna. Niiden synteesi olisi ajatus ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.
Von Clausewitzin joitakin näkemyksiä ovat arvostelleet sotateoreetikko Basil Liddell Hart ja sotahistorioitsija John Keegan.
|