Sodankäynnin strategia

Tämä artikkeli käsittelee Sodankäynnin strategia-ongelmaa, josta on tullut erittäin tärkeä viime aikoina. Sodankäynnin strategia on aihe, joka koskettaa suurta määrää ihmisiä elämän eri aloilla, olivatpa ne ammatillisia, henkilökohtaisia, sosiaalisia tai kulttuurisia. Tämän artikkelin aikana tutkitaan Sodankäynnin strategia:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin. Myös eri näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta analysoidaan tavoitteena tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä nyky-yhteiskunnalle erittäin kiinnostavasta aiheesta.

Sodankäynnin strategia (klassiseksi kreikaksi strategia 'sodanjohtotaito' < stratēgòs 'korkea sotapäällikkö') tarkoittaa valtion voimavarojen käyttöä turvallisuuspäämäärien saavuttamiseksi. Se on yksi sotataidon alakäsitteistä. Muut ovat operaatiotaito, taktiikka ja taistelutekniikka.

Strategia-käsite on laajentunut Napoleonin sodista nykypäivään tultaessa siten, että nykyään se käsittää kaiken suoran ja välillisen toiminnan, jossa käytetään valtion kaikkia voimavaroja poliittisen johdon asettamien turvallisuuspäämäärien saavuttamiseksi rauhassa ja sodassa. Myös voimavarojen käytön valmistelu on osa sodankäynnin strategiaa.

Strategian alakäsitteitä ovat muun muassa sotilasstrategia, poliittinen strategia, talousstrategia, meristrategia, ilmastrategia ja ydinasestrategia.

Katso myös

Lähteet

  • Lappalainen, Jussi T.: Aseet ja taistelut, s. 11–13. Sotataidon kolme vuosituhatta. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10479-9.