Eläintiede

Tämä artikkeli käsittelee Eläintiede:tä, ajankohtaista aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Eläintiede on noussut merkityksellisemmäksi viime aikoina ja on herättänyt keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Kattavan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Eläintiede:stä, jotta lukijat saisivat syvemmän käsityksen tästä aiheesta. Lisäksi tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka mahdollistavat Eläintiede:n lähestymisen eri näkökulmista, mikä rikastaa tietoa ja keskustelua aiheesta.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)

Eläintiede eli zoologia (kreik. zoon, eläin; logos, tieto) on eläinten rakennetta, toimintaa, kehitystä, suhteita, luokittelua ja eläimistöä käsittelevä tieteenala, jonka osa-alueita ovat esimerkiksi eläinekologia, eläinfysiologia sekä -anatomia ja etologia (eläinten käyttäytyminen). Eläintiede on biologian osa-alue, ja se on osaltaan läheisessä yhteydessä solubiologiaan, biokemiaan ja perinnöllisyystieteeseen.

Eri eläinryhmiin kohdistuvan tutkimuksen perusteella erotetaan myös alatieteitä, kuten esimerkiksi mammalogia (nisäkkäät), ornitologia (linnut), iktyologia (kalat), entomologia (hyönteiset) ja protozoologia (alkueläimet).

Eläintieteen varhaishistoria

Tieteellisen eläinten tutkimisen varsinaisena perustajana pidetään Aristotelestä, joka keräsi eräiden aikaisempien kirjailijoiden tekemät hajanaiset eläimiä koskevat tiedot, liitti niihin omat monipuoliset havaintonsa ja muovasi näin saamansa aineiston yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Hän ei rajoittunut vain kuvailemaan eläinten ulkomuotoa, rakennetta ja elintapoja, vaan tutki myös lisääntymisilmiöitä ja sikiönkehitystä, loi pohjan vertailevalle anatomialle ja laati eräänlaisen eläinsysteemin.

Aristoteleen jälkeen ei vanhalla ajalla elänyt muuta huomattavaa eläintieteellistä kirjailijaa kuin Plinius vanhempi. Hän oli kuitenkin vain muiden kirjoitusten koostaja, joka ei aina osannut erottaa tosiasioita taruista. Keskiajan eläintieteellisistä kirjailijoista oli mainittavin Albertus Magnus, joka selitteli Aristoteleen eläintieteen ja luonnonfilosofian kirjoituksia ja koetti muokata niiden sisältöä sopusointuun kirkon oppien kanssa.

Lähteet

  1. Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 135. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Zoology Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla