Kasvitiede
Nykymaailmassa Kasvitiede:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Kasvitiede on vanginnut kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion ja mielikuvituksen. Lisää tietoa Kasvitiede:stä on ratkaisevan tärkeää ymmärtääksemme ympäröivää maailmaa ja sitä muokkaavia voimia. Tässä artikkelissa tutkimme Kasvitiede:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tarjoamalla täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukija voi ymmärtää paremmin tätä kiehtovaa aihetta.
.JPG)
Kasvitiede eli botaniikka on kasveja tutkiva biologinen tieteenhaara. Sen tutkimusalueita ovat muun muassa kasvien kasvu, lisääntyminen, aineenvaihdunta, kehitys, taudit ja evoluutio.
Osa-alueita
Kasvitiede jakautuu useihin haaroihin:
1. Kasvimorfologia, eli muoto-oppi, tutkii lähinnä kasvien muotoa ja niiden eri osien keskinäisiä asentosuhteita. Tässä mielessä sen osa-alueesta käytetään myös nimityksiä kasviorganologia ja organografia. Toinen osa-alue on kasvianatomia, jonka kohteena on etupäässä mikroskooppisen pieni sisärakenne, kuten solukot (solukko-oppi eli histologia) tai yksittäiset solut ja niiden osat (soluoppi eli sytologia).
2. Kasvifysiologia tutkii kasvien elintoimintoja: aineenvaihduntaa, kasvua, kehitystä, lisääntymistä ja liikkeitä.
3. Kasviekologia selvittelee kasvien riippuvuutta ilmasto-, maaperä- ym. ympäristötekijöistä sekä sopeutumista niihin.
4. Kasvisystematiikka eli kasvitaksonomia tutkii kasvien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja ja pyrkii järjestämään maapallon kaikki kasvimuodot keskinäisen sukulaisuuden perusteella yhtenäiseen luontaisjärjestelmään.
5. Kasvimaantiede tutkii kasvien esiintymistä luonnossa. Tällöin kasvistollinen, eli floristinen kasvimaantiede kohdistaa huomionsa kasvilajien, -sukujen jne. levinneisyyteen suhteellisen suurilla alueilla, kun taas kasvillisuustiede, eli kasvisosiologia, tutkii kasvien ryhmittymistä kasvustoiksi ja kasviyhdyskunniksi.
6. Kasvipaleontologian eli fotopaleontologian kohteina ovat muinaisaikojen kasvit geologisina aikakausina.
7. Perinnöllisyystiede eli genetiikka tutkii läheisessä yhteistyössä eläintieteen vastaavan haaran kanssa periytymistä ja muuntelua kasvikunnassa.
8. Kasvibiologia tutkii kasvien soluihin ja elintoimintoihin liittyviä seikkoja biologisesta näkökulmasta.
Historia
Jo Aristoteles esitti joitakin kasveja koskevia yleisluonteisia oppilauseita, joita sitten seliteltiin ja pohdittiin n. 2000 vuotta. Hänen oppilaansa Theofrastos (371–286 eaa.) kirjoitti meidän päiviimme säilyneen, koko silloista tietämystä käsittelevän kasvitieteen oppikirjan.
Carl von Linné tunnetaan parhaiten luonnontieteilijänä, joka loi perustan kasvien ja eläinten tieteellisille nimistöille.
Lähteet
- ↑ Kasvitiede AFO – Viikin kampuskirjaston ontologiapalvelu. Finto, suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. Viitattu 11.11.2017.
- ↑ Kasvibiologiaa Peda.net. Viitattu 21.4.2023.
- ↑ Morton, A. G.: Kasvitieteen historia. Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään, s. 36–44. Suomentaneet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0.
Kirjallisuutta
- Morton, A. G.: Kasvitieteen historia: Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään. (History of botanical science: An account of the development of botany from ancient times to the present day, 1981.) Suomen kasvitieteen historian laatineet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0.
