Etelänkeiju
Artikkeli, jonka aiot lukea, koskee Etelänkeiju:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Etelänkeiju on aihe, joka on herättänyt keskustelua, kiinnostusta ja uteliaisuutta eri alueilla. Se on ollut tutkimuksen, kiistan ja spekuloinnin kohteena, ja sen vaikutus on ollut merkittävä nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme Etelänkeiju:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin. Analysoimme sen vaikutusta populaarikulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja jokapäiväiseen elämään. Tutkimme myös erilaisia näkökulmia Etelänkeiju:een, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla yritämme valaista Etelänkeiju:tä ja sen merkitystä nykyisessä skenaariossa.
| Etelänkeiju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappakeijut Hydrobatidae |
| Suku: | Etelänkeijut Oceanites |
| Laji: | oceanicus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) on pieni Antarktiksen tuntumassa elävä merilintu. Heinrich Kuhl antoi lajille englanninkielisen nimen Wilson's Storm-petrel skotlantilaisen ornitologin Alexander Wilsonin kunniaksi.
Koko ja ulkonäkö
Yläperän valkea laikku paistaa räikeästi päältä muuten noenmustassa ja alta mustanruskeassa höyhenpuvussa. Lajista tunnetaan 2 alalajia, nimialalaji O. o. oceanicus ja eteläisempi O. o. exasperatus. Aikuisen linnun pituus on noin 15–19 cm ja sen siipien kärkiväli on noin 38–42 cm. Aikuinen etelänkeiju painaa 34–45 grammaa.
Levinneisyys
Etelänkeiju pesii Etelä-Atlantin syrjäisillä saarilla lähellä Etelämannerta. Muulloin sen tapaa enimmäkseen merellä. Eteläisen pallonpuoliskon talven lähestyessä etelänkeiju muuttaa päiväntasaajan yli Pohjois-Atlantin vesille. Maailman populaatio on kooltaan noin 6 miljoonaa yksilöä. Laji ei ole uhanalainen.
Elinympäristö
Lajin elinympäristöä ovat valtameret ja niiden kallioiset pikkusaaret.
Lisääntyminen
Etelänkeiju pesii yhdyskunnittain joko rantakallioille tai rinteiden hienojakoiseen maahan. Naaras munii 1 munan, jota molemmat puolisot hautovat noin 43 vrk. Ne myös ruokkivat ja hoitavat poikasta yhdessä. Laji liikkuu pesimäaikana öisin välttääkseen ryöstelevät kihut ja lokit.
Ravinto
Etelänkeijujen ravintoa ovat krillit, pikkukalat ja nilviäiset.
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b BirdLife International: Oceanites oceanicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)