Euparkeria
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Euparkeria, joka on tällä hetkellä herättänyt suurta kiinnostusta, koska sillä on monia vaikutuksia eri alueilla. Euparkeria:tä ovat tutkineet eri tieteenalojen asiantuntijat, jotka ovat pyrkineet ymmärtämään perusteellisesti sen ominaispiirteitä, vaikutuksia ja merkitystä yhteiskunnassa. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Euparkeria on herättänyt keskusteluja ja pohdiskeluja sen vaikutuksesta kulttuuriin, talouteen, politiikkaan, tekniikkaan, ympäristöön ja muihin ihmiselämän perusnäkökohtiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on esittää kattava ja päivitetty näkemys Euparkeria:stä, tutkien sen monia puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.
| Eupakeria | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Alaluokka: | Diapsidit Diapsida |
| Osaluokka: | Archosauromorpha |
| Heimo: | Euparkeriidae |
| Suku: | Eupakeria |
| Laji: | capensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eupakeria capensis |
|
| Katso myös | |
Euparkeria oli pieni ja ketterä matelija, joka eli triaskaudella 245–240 miljoonaa vuotta sitten valoisissa metsissä. Se oli noin 100 senttimetriä pitkä. Euparkerialla oli hoikka ruumis, pitkä häntä ja pieni kallo, jossa oli pieniä, kaarevia ja teräviä hampaita. Se söi hyönteisiä tai lihaa.
Puolustautuminen
Euparkeria kehittyi pian permikauden joukkotuhon jälkeen. Se oli hyvin pieni ja sopeutui pian maailmaan. Luultavasti se liikkui pääasiassa neljällä jalalla, koska sen takajalkojen nivelet olivat melko kehittymättömät. Euparkerialla oli kuitenkin lihaksikkaat takaraajat, joilla se pystyi nousemaan kahdelle jalalle tai juoksemaan vihollista pakoon nopeasti. Lisäksi sillä oli kaksi hyvin terävää kynttä, joilla se kynsi vastustajaa.
Löytäminen
Ensimmäiset Euparkerian fossiilit löydettiin Afrikasta vuonna 1913. Lisää fossiileja löydettiin myöhemmin vuonna 1922. Fossiileiden perusteella on päätelty, että Euparkerialla oli erinomaiset haju- ja näköaistit. Euparkeria tarvitsi sellaisia ominaisuuksia pienten selkärangattomien pyydystämiseen.
-
Euparkeria capensiksen rekonstruointi neljällä jalalla. -
Euparkeria capensis, piirustus. -
Kolme limittäin olevaa fossiloitunutta luurankoa.
Euparkeria ja dinosaurukset
Euparkeria kuului arkosaureihin eli ”valtiasliskoihin”. Se oli niiden primitiivisimpiä edustajia, sillä ensimmäiset arkosaurit kehittyivät permikaudella 300–250 miljoonaa vuotta sitten. Euparkeria oli siis sukua esimerkiksi krokotiileille, lentoliskoille ja dinosauruksille. Ei tiedetä, polveutuvatko dinosaurukset suoraan Euparkeriasta. Ensimmäisiä tunnettuja dinosauruksia olivat esimerkiksi Eoraptor, Herrerasaurus ja Madagaskarilta löydetty tuntematon sauropodi. Näitä kolmea ja Euparkeriaa erottaa kuitenkin 10 miljoonan vuoden kuilu, jolta ei tunneta lainkaan matelijoita. Oliko Euparkeria dinosaurusten esi-isä, on vielä epäselvää.
Lähteet
- Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.
Viitteet
- ↑ a b Encyclopædia Britannican editorit: Euparkeria Encyclopædia Britannica. 2018. Viitattu 13.01.2018.
- ↑ a b c d e Nesbitt, Sterling J. & Desojo, Julia Brenda & Irmis, Randall B.: Anatomy, Phylogeny and Palaeobiology of Early Archosaurs and Their Kin, s. 35–. Geological Society of London, 2013. ISBN 978-1-86239-361-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Botha-Brink, Jennifer & Smith, Roger M. H.: Osteohistology of the Triassic archosauromorphs Prolacerta, Proterosuchus, Euparkeria, and Erythrosuchus from the Karoo Basin of South Africa Journal of Vertebrate Paleontology. 22.8.2011. Viitattu 13.01.2018.
- ↑ a b c Euparkeria Prehistoric Wildlife. 29.7.2014. Viitattu 13.01.2018.
|