Euroopansuokilpikonna
Tässä tekstissä käsittelemme Euroopansuokilpikonna:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. _Var1 on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Muutaman viime vuosikymmenen aikana Euroopansuokilpikonna:n merkitys on kasvanut huomattavasti, ja siitä on tullut tutkimus- ja tutkimuskohde niinkin erilaisilla aloilla kuin lääketiede, teknologia, taloustiede ja kulttuuri. Tässä artikkelissa perehdymme Euroopansuokilpikonna:een liittyviin eri näkökohtiin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| Euroopansuokilpikonna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Suokilpikonnat Emydidae |
| Suku: | Emys |
| Laji: | orbicularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emys orbicularis |
|
 Euroopansuokilpikonnan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Euroopansuokilpikonna eli suokilpikonna (Emys orbicularis) on suokilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnalaji.
Euroopansuokilpikonnalle kertyy pituutta 20–35 cm. Sen kilpi on pehmeä ja ovaalin muotoinen ja väriltään musta tai tummanruskea keltaisin pistein ja raidoin. Pää ja jalat ovat saman väriset. Plastronin saranan avulla kilpikonna voi sulkea kilven etuosan. Eläin lekottelee mielellään kaatuneiden puiden ja kivien päällä, mutta tuntiessaan itsensä uhatuksi se sukeltaa nopeasti veteen. Euroopansuokilpikonna munii 10–16 munaa. Lajin levinneisyys kattaa Euroopan Tanskaan saakka pohjoisessa sekä Afrikan ja Aasian luoteisosat. Se elää seisovissa tai hitaasti virtaavissa makeissa vesissä, joissa on tiheä kasvillisuus ja liejupohja. Joskus lajin olemassaolosta kertovat vain veden pinnalle nousseet, saaliiksi saatujen kalojen uimarakot. Euroopansuokilpikonnan ravintoon kuuluvat kalat, sammakkoeläimet, madot, kotilot ja joskus myös pienet jyrsijät ja linnut sekä kasvit ja raadot.
Euroopansuokilpikonna on nykyään äärimmäisen harvinainen, joten vain harva ihminen on nähnyt tämän lajin luonnossa. Viime aikoina kantaa on pyritty palauttamaan takaisin siirtoistutuksin. Kun euroopansuokilpikonna oli Keski-Euroopassa vielä yleinen, sitä syötiin paastonaikaan, jolloin tuli pidättäytyä liharuoasta. Kala kun oli sallittua, joten pieni sääntöjen kiertäminen ei kaikkia haitannut. Tämä ei kuitenkaan ole ollut kilpikonnan voimakkaan vähenemisen taustalla. Suurin syypää on sopivien elinympäristöjen tuhoutuminen. Laji on ollut Saksassa ja sen naapurimaissa erityisen suojelun kohteena jo vuosia.
Lähteet
- ↑ a b Tortoise & Freshwater Turtle Specialist Group: Emys orbicularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
- ↑ O'Shea, M. & Halliday T.: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 52. readme.fi/Dorling Kindersley.
- ↑ Dr. Kothe H. W.: Käärmeet ja muut matelijat, s. 238-239. Naumann & Göbel Verlagsgesellschaft mbH.
| ||||||||||