Fjodor Gladkov
Tämänpäiväisessä artikkelissa puhumme Fjodor Gladkov:stä, aiheesta, joka on noussut merkittäväksi viime vuosina. Fjodor Gladkov on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja kaiken ikäisten ihmisten huomion, sillä sen vaikutukset tuntuvat jokapäiväisen elämän eri puolilla. Koko artikkelin aikana tutkimme Fjodor Gladkov:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi perehdymme sen mahdollisiin seurauksiin ja tuleviin haasteisiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava näkökulma Fjodor Gladkov:een, jotta lukija saa täydellisemmän ja ajantasaisemman kuvan tästä kiehtovasta aiheesta.
,_a_Soviet_and_Russian_socialist_realist_writer).jpg)
Fjodor Vasiljevitš Gladkov (ven. Фёдор Васи́льевич Гладко́в); (21. kesäkuuta (J: 9. kesäkuuta) 1883 Tšernavkan kylä, Saratovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 20. joulukuuta 1958 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Suku ja koulutus
Fjodor Gladkov syntyi vanhauskoiseen talonpoikaisperheeseen. Hän työskenteli kansakoulun opettajana, osallistui vuodesta 1905 lähtien vallankumoukselliseen toimintaan ja oli karkotettuna Siperiassa. Venäjän kansalaissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin.
Kirjallinen ura
Hän toimi sanomalehden toimittajana Novorossijskissa ja muutti vuonna 1921 Moskovaan, jossa hänestä vuonna 1923 tuli Kuznitsa-kirjailijajärjestön jäsen. Vuosina 1932–1940 Gladkov työskenteli Novyi mir -kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsenenä, toisen maailmansodan aikana Pravdan ja Izvestijan kirjeenvaihtajana ja vuosina 1945–1948 Gorkille nimetyn kirjallisuusinstituutin johtajana. Hän toimi myös Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsenenä ja VSFNT:n korkeimman neuvoston edustajana.
Fjodor Gladkov alkoi kirjoittaa kertomuksia ja lehtiartikkeleita Maksim Gorkin vaikutuksesta 1900-luvun alussa. Hänen pääteoksensa on teollisuuden jälleenrakentamista kuvaava romaani Sementti (Tsement, 1925), jota pidettiin yhtenä sosialistisen realismin merkkiteoksista. Gladkov muokkasi Sementtiä ja seuraavaa romaaniaan Energija (”Energia”, 1933) useaan kertaan kritiikin vaatimusten mukaiseksi. Hänet palkittiin kahdesti Stalin-palkinnolla omaelämänkerrallisesta trilogiasta Povest o detstve (”Lapsuuteni kertomus”, 1949), Volnitsa (”Vapaus”, 1950) ja Lihaja godina (”Se mainio vuosi”, 1954). Parhaana teoksenaan kirjailija piti romanttista pienoisromaania Berjozovaja roštša (”Koivikko”, 1941).
Suomennettuja teoksia
- Kommuuni ”Etujoukko”. Suom. Kaarlo Halme. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, s.a.
- Susia ym. kertomuksia. Suom. Kaarlo Halme. Leningrad: Kustannusosuuskunta Kirja, 1927.
- Sementti. Työväen kirjallisuuden edistämisyhdistys, 1928.
- Sementti. Suom. Herman Laukkanen. Astoria (Oreg.): Amerikan suomalaisten sosialististen kustannusliikkeiden liitto, 1928.
- Sementti: romaani. Suom. Elsie Resch. Helsinki: Smia, 1945.
- Vala. Suom. Anni Vuokko. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1947.
- Lapsuuteni kertomus. Suom. Leo Aalto. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1956.
Lähteet
- Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 127–128, 333. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0.
- Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 217–218. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 362–365. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
| ||||||||||||||||||||||
