Nykyään Georgi Malenkov on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Georgi Malenkov on noussut keskustelunaiheeksi eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tämä ilmiö on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme Georgi Malenkov:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja sekä sen vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi analysoimme Georgi Malenkov:n roolia tällä hetkellä ja sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa.
Georgi Malenkov | |
---|---|
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 2. pääsihteeri | |
Edeltäjä | Josif Stalin |
Seuraaja | Nikita Hruštšov |
Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja | |
Edeltäjä | Josif Stalin |
Seuraaja | Nikolai Bulganin |
Neuvostoliiton ministerineuvoston varapuheenjohtaja | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. tammikuuta 1902 Orenburg, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 14. tammikuuta 1988 (86 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Ammatti | insinööri |
Tiedot | |
Puolue | NKP |
|
Georgi Maksimilianovitš Malenkov (ven. Гео́ргий Максимилиа́нович Маленко́в; 8. tammikuuta 1902 (J: 26. joulukuuta 1901) Orenburg – 14. tammikuuta 1988 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja (pääministeri) vuosina 1953–1955. Vuonna 1955 Malenkov joutui Nikita Hruštšovin johtaman enemmistön epäsuosioon ja nimitettiin sähkövoimalaitosten ministeriksi ja varapääministeriksi. Vuonna 1957 hän oli mukana puolueen vastaisessa ryhmässä, erotettiin luottamustehtävistä ja nimitettiin kazakstanilaisen voimalan johtajaksi.
Malenkov oli syntynyt Orenburgissa, Venäjällä. Malenkovin isä oli varakas maanviljelijä ja äiti sepän tytär jonka isoisä oli ortodoksipappi .Malenkovin suku oli etnisesti makedonialainen ja alun perin Ohridista Makedonian maakunnasta Ottomaanien valtakunnan alueelta. Malenkov oli liittynyt Puna-armeijaan vuonna 1919 ja kommunistipuolueeseen huhtikuussa 1920. Puna-armeijassa hän toimi poliittisena komissaarina. Malenkov valmistui insinööriksi Moskovan teknisestä korkeakoulusta vuonna 1925.
Malenkov työskenteli kommunistipuolueessa ja hänestä tuli yksi Stalinin suosikeista. Malenkov oli suunnittelemassa ja järjestämässä 1930-luvun vainoja yhdessä Lavrenti Berijan kanssa, Stalinin käskystä. Toisen maailmansodan aikana Malenkov ja Berija vastasivat Neuvostoliiton ammus- ja lentokonetuotannosta. Malenkov valittiin politbyroohon vuonna 1946. Andrei Ždanovin jouduttua Stalinin epäsuosioon vuonna 1948 Malenkovista tuli Stalinin seuraajaehdokas. Malenkov ja Berija karkottivat Ždanovin kannattajat kommunistipuolueesta ja lähettivät heidät työleireille. Malenkovista tuli puoluesihteeristön jäsen ja Stalinin seuraaja Neuvostoliiton johdossa.
Malenkovin talousuudistukset:
Malenkovin ajatus ydinsodasta molempia osapuolia tuhoavana voimana ei saanut kannatusta sotilasjohdon ja raskaan teollisuuden kannattajien Nikolai Bulganin ja Nikita Hruštšov puolelta. Suhteita länsimaihin avattiin. Neuvostoliiton ulkopolitiikka muuttui joustavammaksi.
Malenkov sanoi 1. tammikuuta 1954, että vuoden 1954 tärkein tavoite oli se, että mikään valtio ei käyttäisi joukkotuhoaseita.
Malenkov pakotettiin eroamaan pääministerin tehtävästä helmikuussa 1955. Malenkovin uudistusten hitaus ja aiempi yhteistyö Berijan kanssa katsottiin syiksi erottamiselle, samoin kuin neuvostoarmeijan upseeriston tyytymättömyys tuleviin muutoksiin kuten armeijan miesmäärän supistamiseen. Malenkov kannatti Molotovia teollisuuden keskittämiskysymyksessä vuonna 1957. Keskuskomitea kutsuttiin koolle. Keskuskomitea ryhmittyi Hruštšovin puolelle. Molotov, Malenkov ja Lazar Kaganovitš leimattiin puolueen vastaisiksi henkilöiksi. Heidät erotettiin presidiumista ja keskuskomiteasta. Malenkov erotettiin kommunistipuolueesta vuonna 1961 ja hän siirtyi Öskemeniin Kazakstaniin, jossa hän toimi vesivoimalan johtajana.
Malenkov kuoli 14. tammikuuta 1988 Moskovassa.
|
|