Nykymaailmassa Goncourt-veljekset on erittäin tärkeä aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Goncourt-veljekset:tä on tutkittu ja analysoitu eri aloilla sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Sen vaikutus yhteiskuntaan, sen kehitys ajan myötä ja rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä ovat asioita, jotka ovat herättäneet uteliaisuutta niin asiantuntijoissa kuin faneissakin. Tässä artikkelissa tutkimme Goncourt-veljekset:n vaikutusta perusteellisesti, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja eri näkökulmia tähän aiheeseen. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan Goncourt-veljekset:een liittyviä keskeisiä näkökohtia tarjoamalla täydellisen ja vivahteikkaan näkymän.
Goncourt-veljekset olivat kirjailijaveljekset Edmond de Goncourt (1822–1896) ja Jules de Goncourt (1830–1870).
Goncourt-veljekset kirjoittivat yhdessä ja olivat Gustave Flaubertin rinnalla uudenaikaisen naturalismin johtavia kirjailijoita. Naturalismin aikakausi alkoi heidän romaaneistaan Renée Mauperin (1864, Sairas sydän) ja Germinie Lacerteux (1865) . Heidän tyylinsä on huolellista ja kielensä rikasta. Romaanien perussävel on surumielinen, pessimistisen alistuva maailmankatsomus. Heidän tunnetuimmat romaaninsa ovat Renée Mauperin (1864), Germinie Lacerteux (1865), Manette Salomon (1867) ja Madame Gervaisais (1869). Veljensä kuoltua Edmond julkaisi muun muassa La fille Elisa (1878) ja Les frères Zemganno (1879). Lisäksi veljekset julkaisivat joukon taidetta ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä tutkimuksia. Edmond de Goncourt perusti jälkisäädöksellä akatemian (Académie des Goncourts), johon tulee kuulua kymmenenjäsentä ja jonka vanhan Ranskan akatemian vastakohtana tulee edustaa uusia kirjallisuuden suuntia.
Katkelma romaanista Renée Mauperin on antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934)