Gustav Krupp von Bohlen und Halbach
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Gustav Krupp von Bohlen und Halbach, joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Gustav Krupp von Bohlen und Halbach:een liittyviä erilaisia näkökulmia tutkitaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Gustav Krupp von Bohlen und Halbach:n ymmärtämisen ja analysoinnin tärkeyttä tarkastellaan sen merkityksen ymmärtämiseksi paremmin nykymaailmassa. Lisäksi keskustellaan Gustav Krupp von Bohlen und Halbach:n tuomista haasteista ja mahdollisuuksista sekä mahdollisista ratkaisuista, joita syntyy sen edustamien haasteiden ratkaisemiseksi. Lyhyesti sanottuna tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja rikastuttava näkemys Gustav Krupp von Bohlen und Halbach:stä, jonka tarkoituksena on rohkaista pohdintaa ja keskustelua tästä aiheesta.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Gustav Krupp | |
|---|---|
 Gustav Krupp von Bohlen und Halbach vuonna 1931. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1870 Haag, Alankomaat |
| Kuollut | 16. tammikuuta 1950 (79 vuotta) Blühnbach, Salzburg, Itävalta |
| Poliitikko | |
| Puoliso | Bertha Krupp |
 Nimikirjoitus |
|
|
|
|
Gustav Krupp von Bohlen und Halbach (lempinimeltään ”Taffi”, 7. elokuuta 1870 Haag, Alankomaat – 16. tammikuuta 1950 Blühnbach, Itävalta) oli saksalainen teollisuusjohtaja ja Adolf Hitlerin tukija. Gustav Krupp oli yksi Nürnbergin sotatuomioistuimessa syytetyistä sotarikollisista, joskin syytteistä luovuttiin terveyssyiden perusteella.
Nuoruus
Gustav syntyi varakkaaseen ja tunnettuun pankkiirisukuun von Bohlen und Halbacheihin. Karlsruhelaisesta lukiosta valmistuttuaan hän aloitti lakiopinnot Heidelbergin yliopistossa, jossa suoritti korkeakoulututkinnon 1893. Hän aloitti uransa diplomaattina ja toimi saksalaisissä lähetystöissä Washingtonissa, Pekingissä ja Vatikaanissa. Hänen elämänsä muuttui vuonna 1906, sillä hän meni naimisiin suuren teollisuussuvun perijättären, 20-vuotiaan Bertha Kruppin kanssa. Isänsä Friedrich Alfredin kuoltua skandaalin pyörteissä neljä vuotta aiemmin Bertha oli perinyt koko Friedrich Krupp AG:n omistuksen. Tuolloin pidettiin täysin epäsopivana, että nainen johtaisi yhtä maan suurimmista yhtiöistä. Kruppin suku oli vaikuttanut Saksassa jo yli 400 vuotta muodostaen todellisen dynastian ja oli nyt ilman miespuolista päätä, niinpä avioliitto oli itsensä Saksan keisarin Vilhelm II järjestämä. Gustavin tuli käyttää myös Kruppin nimeä keisarin määräyksestä. Gustav Kruppista ja keisarista tuli läheiset ystävykset.
Teollisuusjohtaja
Gustav otti haltuunsa todellisen suuryrityksen, jonka tehtaita oli Berliinissä, Essenissä, Kielissä, Magdeburgissa ja joka puolella Saksaa, varsinkin teollisuuskeskittymien alueilla. Vuonna 1910 Gustav liittyi Suur-saksalaiseen liittoon (Alldeutscher Verband). Hänestä tuli liiton merkittävin taloudellinen tukija. Suur-saksalainen liitto edisti muun muassa Saksan asevoimien kasvua ajamalla sotilaallisia lakialoitteita.
Sijoitus alkoi poikia ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914. Tuolloin Kruppin yhtiö valmisti lähes kaikki raskaat aseet ja suuren osan niiden ammuksista Saksassa. Kruppin tuottamista aseista kuuluisin oli raskas haupitsi Dicke Bertha, Paksu-Bertta, jonka Gustav nimesi vaimonsa mukaan. Saksan hävittyä sodan Kruppin rikastumista ja keinottelua sodan aikana kritisoitiin. Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen vuoksi yhtiö joutui vaihtamaan asetuotannosta muun muassa maataloustyökaluihin, kulkuvälineisiin ja yleishyödykkeisiin. Krupp jatkoi kuitenkin tykkien tuotantoa hollantilaisten ja ruotsalaisten tytäryhtiöiden avulla. 1930-luvulla Krupp aloitti uudelleen panssarivaunujen ja sukellusveneiden tuotannon, jälleen tytäryhtiöiden avulla.
Krupp ja natsit
Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen nousu 1920-luvulla hermostutti Gustav Kruppia. Puolueen eri siivet ja keskushahmot kampanjoivat lähes kommunistisilla teemoilla. Valtaa ja varallisuutta tultaisiin siirtämään kansalle ja myös suuryrityksiä kansallistettaisiin. Kovimmassa työväenluokkaa kosiskelevassa propagandassaan natsit puhuivat rahamiesten tilille vaatimisesta vallankumouksen päivänä. Niinpä varsinkin oluttupavallankaappauksesta asti Gustav vastusti kiihkeästi natsien nousua. Vielä tammikuun lopulla 1933 hän yritti myös vaikuttaa presidentti Paul von Hindenburgiin, ettei tämä nimittäisi Hitleriä valtakunnankansleriksi. Toisin kuitenkin kävi, Hitler sai nimityksensä 30. tammikuuta 1933.
Kolme viikkoa myöhemmin Hjalmar Schacht järjesti kokouksen Saksan suurimpien teollisuusjohtajien kesken. Kokouksessa Hitler vakuutti, ettei demokraattisia vaaleja enää pidettäisi, ettei yrityksiä kansallistettaisi ja että asevarustelu käännettäisiin uuteen nousuun. Saksan armeijan joukkojen määrää kasvatettaisiin huomattavasti. Natsit eivät tulisi häiritsemään teollisuutta eikä liiketoimintaa. Hitler myös ajaisi radikaalit vallankumousmieliset kansallissosialistisesta puolueesta tai ainakin määräävistä asemista. Ammattijärjestöjä ja liittoja ei enää siedettäisi vaan teollisuusjohtajat tulisivat saamaan takaisin hallitsevan asemansa. Hitlerin pidettyä puheensa Gustav Krupp von Bohlen nousi ja kiitti puhujaa asioiden selkiyttämisestä. Gustav Kruppista tuli yhdessä yössä varaukseton natsien tukija ja pian myös puolueen jäsen.
Saman vuoden elokuussa Gustav Krupp saikin kunniatehtävän, hänestä tuli Adolf Hitler -rahaston hallituksen puheenjohtaja. Rahasto sai tulonsa teollisuusjohtajien kansallissosialistiselle puolueelle antamista suurista lahjoituksista. Lisäksi hänestä tuli Saksan teollisuusjohtajien yhdistyksen puheenjohtaja. Vuodesta 1933 Kruppin suku tuki myös satunnaisesti ”Heinrich Himmlerin ystävien piiriä”, rahastoa, joka tuki SS:ä.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan sytyttyä Krupp sai käyttöönsä runsaasti keskitysleirivangeista koostuvaa työvoimaa. Kruppin työleirien olot olivat surkeita ja niissä kuoli ihmisiä jatkuvasti tauteihin, aliravitsemukseen ja kylmyyteen. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien syyttäjän arvion mukaan noin 70 000 pakkotyöläistä kuoli pelkästään Kruppin palveluksessa.
Sodan aikana Krupp valmisti tykkejä, panssarivaunuja, sukellusveneitä ja ammuksia.
Kruppin terveys alkoi heikentyä samoihin aikoihin, kun sota syttyi. Vuonna 1941 hän sai aivohalvauksen, joka jätti hänet osittain halvaantuneeksi. Terveydentilan edelleen heiketessä Gustavin poika, Alfried Krupp von Bohlen und Halbach otti yhtiön johdon haltuun vuonna 1943. Samana vuonna Hitler antoi Kruppin suvulle tunnustusta ja määräsi Kruppin yhtiön täysin takaisin suvun omistukseen. Yhtiö oli ollut pörssiyhtiö vuodesta 1903.
Saksan hävittyä sodan Gustav Krupp oli yksi sotarikollisiksi määritellyistä, jotka asetettaisiin syytteeseen liittoutuneiden muodostaman Nürnbergin sotatuomioistuimen eteen. Kaavaillusta syytteestä hyökkäyssodan avustamiseen kuitenkin jouduttiin luopumaan, sillä Gustavin todettiin kärsivän seniiliydestä ja aivohalvauksen jättämistä oireista. Gustav Krupp von Bohlen und Halbach kuoli Blühnbachissa, Itävallassa 1950.
Palkinnot ja tunnustukset
Lähteet
- Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.
- Robert S. Wistrich: Who's Who in Nazi germany. Routledge Editions, 1995. ISBN 0-415-11888-3.
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
