Hevosurheilu

Hevosurheilu-kysymys on yksi tämän hetken tärkeimmistä ongelmista, ja sillä on vaikutuksia yhteiskunnan eri alueilla. Alkuperäistään sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään Hevosurheilu on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Hevosurheilu:een, analysoimalla sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta populaarikulttuuriin ja sen merkitystä nykyään. Lisäksi tutkimme Hevosurheilu:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja sen tuomiin haasteisiin. Liity kanssamme tälle jännittävälle matkalle Hevosurheilu:n maailman halki!

Tämä artikkeli kertoo hevosurheilusta urheilumuotona. Samannimisestä lehdestä on artikkeli Hevosurheilu (lehti)
Ravuri ja ohjastaja.

Hevosurheilu on yhteisnimitys ravi- ja ratsastusurheilulle.

Historiaa

Kreikkalaiset vaunukilpa-ajot kuvattuna Attikasta löydettyyn ruukkuun.

Antiikin Kreikassa nelivaljakkoajossa ja ratsastuksessa kilpailtiin jo vuoden 1000 eaa. aikoihin. Olympian kisojen kilpailuohjelmaan nelivaljakkoajo tuli vuonna 680 eaa. ja ratsastuskilpailut vuonna 648 eaa. Myöhemmin mukaan tuli vielä kaksivaljakkoajo. Antiikin olympialaisten hippodromia ei ole vielä kaivettu esiin.

Roomalaiset omaksuivat hevoskilpailut kreikkalaisilta noin vuonna 500 eaa. Hevoskilpailuista tuli suosittuja kautta koko suuren Rooman valtakunnan Länsi-Roomassa aina 500-luvulle saakka ja Itä-Roomassa aina 1200-luvulle. Rooman suurin kilpa-areena oli Circus Maximus. Rooman ja Konstantinopolin kilpa-ajoissa kilpailivat fraktiot, jotka käyttivät kukin omaa tunnusväriään, punaista, vihreää, sinistä ja valkoista. Kuuluisimmat ajajat olivat suuria tähtiä ja sankareita.

Persiassa kehitettiin ajanlaskun ajan tienoilla hevospoolo, jota pelataan ratsun selästä mailoilla ja pallolla. Persiasta peli levisi Kiinaan, Mongoliaan, Japaniin ja Intiaan, missä britit omaksuivat sen 1800-luvulla ja toivat Eurooppaan. Hevospoolossa on kilpailtu nykyaikaisissa olympiakisoissa neljä kertaa vuosien 1908–1936 välillä.

Keskiajan turnajaisiin kuuluneen peitsiottelun näytös Tanskassa

Keskiajalla suosituiksi tulivat turnaukset, joissa ritarit mittelivät taitojaan muun muassa jousiammunnassa ja keihäänheitossa ratsun selästä. Tärkein oli kilpailu, jossa pyrittiin syöksemään vastustaja satulasta peitsien ja miekkojen avulla. Turnajaiset olivat tällaisten kisailujen loistelias ja juhlava muoto, jonka katsomossa nähtiin kuninkaallisia ja aatelistoa.

Ratsastuskilpailuja alettiin Länsi-Euroopassa harrastaa taas 1300-luvulla Englannissa, josta tuli hevoskilpailujen ja hevoskasvatuksen mekka. Kiitolaukkakilpailuja varten Englannissa jalostettiin englannintäysiverinen. Laukkakilpailut levisivät myös Yhdysvaltoihin, missä niistä tuli hyvin suosittuja, kuten 1830-luvulta alkaen myös Ranskassa. Laukkakilpailujen ohella alettiin kilpailla myös ravissa. Englannissa nousi suosituksi ketunmetsästys, jossa kettua jahdataan ratsain ja kettukoirien avulla.

Nykyaikana

Nykyaikana suosittuja hevosurheilun lajeja ovat esteratsastus, laukkaurheilu sekä hevoskärrykilpailut, erityisesti ravit. Laukkakilpailuihin ja raveihin liittyy läheisesti veikkauspelien pelaaminen kuten totoaminen. Olympialajeja ovat kenttäratsastus, kouluratsastus ja esteratsastus. Kaikissa hevosurheilun muodoissa hevosten kasvattamisesta ja hoitamisesta on tullut merkittävä taloudellisen toiminnan muoto.

Lajeja

Kouluratsastusta.
Hevospoolo-ottelu käynnissä.

Lähteet

  • Haavikko, Ritva: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY, 2003. ISBN 951-0-22877-X.

Viitteet

  1. ↑ Haavikko 2003, s. 53.
  2. ↑ Haavikko 2003, s. 60–61.
  3. ↑ Haavikko 2003, s. 63–65.
  4. ↑ Haavikko 2003, s. 65.
  5. ↑ Haavikko 2003, s. 68.
  6. ↑ Haavikko 2003, s. 75–80.
  7. ↑ Haavikko 2003, s. 71.

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot