Isabelle Huppert
Nykyään Isabelle Huppert on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Isabelle Huppert:stä on tullut ajankohtainen aihe, joka vaikuttaa suoraan ihmisten jokapäiväiseen elämään. Isabelle Huppert:stä on tullut tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava kohde maailmanlaajuiseen talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Isabelle Huppert:n puolia ja sitä, miten se on kehittynyt vuosien varrella.
| Isabelle Huppert | |
|---|---|
 Isabelle Huppert Berliinin elokuvajuhlilla 2024. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Isabelle Anne Madeleine Huppert |
| Syntynyt | 16. maaliskuuta 1953 Pariisi, Ranska |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Ronald Chammah (1982–) |
| Lapset | 3 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1971– |
| Palkinnot | |
|
2021 Kultaisen karhun kunniapalkinto |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
|
|
|
Isabelle Anne Huppert (s. 16. maaliskuuta 1953 Pariisi) on ranskalainen Golden Globe -palkittu näyttelijä. Hänet tunnetaan muuntautumiskyvystään ja taidostaan ilmaista tunteita pidättyneesti ja vähäeleisesti. Vuonna 2016 hänet palkittiin parhaan naispääosan Golden Globella roolistaan elokuvassa Elle. Hän sai roolistaan myös Oscar-ehdokkuuden.
Vuonna 2020 The New York Times nimesi Huppertin tämän vuosituhannen toiseksi parhaaksi naisnäyttelijäksi.
Ura
Huppert aloitti elokuvauransa 1970-luvun alussa. Läpimurtonsa hän teki vuoden 1977 elokuvassa Pitsinnyplääjä, josta hänet palkittiin Bafta-palkinnolla. Vuonna 1980 hän teki yhdysvaltalaisen elokuvan debyyttinsä, kun hän esiintyi Michael Ciminon lännenelokuvassa Portti ikuisuuteen. Samana vuonna hän näytteli yhtä pääroolia Jean-Luc Godardin elokuvassa Pelastukoon ken voi. Myöhemmin 1980-luvulla hän näytteli elokuvissa Makuuhuoneen ikkuna (1987) ja Naisten asioita (1988). Vuonna 1994 hän näytteli pääosaa yhdysvaltalaiselokuvassa Ei-ammattilaiset – nunna, konna ja huora, joka on yksi hänen harvoista englanninkielisistä rooleistaan sitten Portti ikuisuuteen -elokuvan. Vuonna 2001 Huppert aloitti yhteistyönsä Michael Haneken kanssa elokuvalla Pianonopettaja. Sitemmin hän on näytellyt Haneken elokuvissa Valkoinen nauha (2009), Rakkaus (2012) ja Happy End (2017).
Palkinnot ja ehdokkuudet
Huppert on voittanut urallaan muun muassa Baftan (1977), Berliinin hopeisen karhun, kaksi Cannesin elokuvajuhlien parhaan naisnäyttelijän palkintoa (1978 ja 2001), Césarin ja kaksi parhaan naisnäyttelijän European Film Awardsia. Vuonna 2005 hän sai Venetsian elokuvajuhlilla erikoisleijonan. Vuonna 2016 Huppert näytteli elokuvassa Elle, josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Golden Globella.
Huppert sai 16. joulukuuta 2021 Kultaisen karhun kunniapalkinnon elämäntyöstään.
Yksityiselämä
Huppert on ollut vuodesta 1982 lähtien parisuhteessa Ronald Chammahin kanssa. Heillä on kolme lasta.
Valikoitu filmografia
- Pääartikkeli: Isabelle Huppertin filmografia ja teatteriesiintymiset
Elokuvat, joiden rooleista Isabelle Huppert on palkittu.
- Tuomari ja salamurhaaja (1976)
- Pitsinnyplääjä (1977)
- Mustapukuisen naisen arvoitus (1978)
- Naisten asioita (1988)
- Madame Bovary (1991)
- Malina (1991)
- Kiveen kirjoitettu (1995)
- Suklaata, kiitos (2000)
- Pianonopettaja (2001)
- 8 naista (2002)
- Gabrielle (2005)
- L’amore nascosto (2007)
- Home (2008)
- Copacabana (2010)
- My Little Princess (2011)
- Tämän jälkeen (2016)
- Elle (2016)
- Madame Hyde (2017)
Lähteet
- ↑ Tikkanen, Amy et al.: Isabelle Huppert Yhdysvallat: Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Dargis, Manohla; Scott, A.O.: The 25 Greatest Actors of the 21st Century (So Far) 25.11.2020. Yhdysvallat: The New York Times. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Isabelle Huppert. New York Times. New York: The New York Times Company. Arkistoitu 26.10.2015. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Lang, Brent: Golden Globe Nominations: ’La La Land’ Tops 2017 Nods, ’Moonlight’ Close Behind Variety. 12.12.2016. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Homage and Honorary Golden Bear for Isabelle Huppert at the 2022 Berlinale 16.12.2021. Berliini: Berlin International Film Festival. (englanniksi)
- ↑ Greenstreet, Rosanna: Isabelle Huppert: ’My Guiltiest Pleasure? Imagining Myself as a Sadistic, Manipulative Murderer’ Berlinale. 26.5.2018. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 2.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isabelle Huppert Wikimedia Commonsissa
- Isabelle Huppert Notable Names Databasessa (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
