Tässä artikkelissa Isotaskurapu:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja päivitetty näkemys tästä kiinnostavasta aiheesta. Erilaisia Isotaskurapu:een liittyviä näkökohtia analysoidaan, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys, nykyiset vaikutukset ja mahdolliset tulevaisuuden näkymät. Samoin esitellään erilaisia näkemyksiä ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys Isotaskurapu:stä. Lisäksi esitellään tapaustutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Isotaskurapu:n relevanssia ja merkitystä eri yhteyksissä. Tämän artikkelin avulla pyrimme antamaan lukijalle täydellisen käsityksen Isotaskurapu:stä, jotta he voivat syventää tietojaan ja saada laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä mielenkiintoisesta aiheesta.
Isotaskurapu | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
Alaluokka: | Eumalacostraca |
Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
Alalahko: | Pleocyemata |
Osalahko: | Taskuravut Brachyura |
Heimo: | Isotaskuravut Cancridae |
Suku: | Cancer |
Laji: | pagurus |
Kaksiosainen nimi | |
Cancer pagurus |
|
Katso myös | |
Isotaskurapu (Cancer pagurus) on kookas taskurapulaji, joka elää Pohjois-Atlantin itärannikolla.
Täysikasvuisen isotaskuravun selkäkilpi on enintään 20 cm pitkä ja 30 cm leveä ja väritykseltään punaruskea, nuorilla yksilöillä kuitenkin purppuranruskea. Selkäkilven reuna jakaantuu edessä viiteen tylppään ja sivuilla yhdeksään pulleaan lohkoon. Sakset ovat keskenään suurin piirtein samankokoiset, sileät ja kärjistään mustat. Koirailla ne voivat kuitenkin olla hieman erikokoiset ja raskasrakenteisemmat kuin naarailla. Kävelyraajat ovat jykevät ja vaaleammat kuin selkäkilpi ja niissä on lyhyitä, jäykkiä sukasia. Raajojen kärjet ovat terävät ja mustat.
Isotaskurapuja esiintyy Pohjois-Atlantin itäosissa. Levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Britteinsaarille ja Pohjois-Norjaan ja etelässä Marokon pohjoisrannikolle. Aikaisemmin niitä on tavattu myös Välimeren pohjoisrannikolla.
Isotaskuravut elävät yleensä 6–40 metrin syvyydessä, hiekkaisessa, soraisessa tai kivikkoisessa merenpohjassa.
Isotaskurapuja kalastetaan sulkupyydyksillä Euroopan länsirannikolla. Niitä joutuu myös jonkin verran troolikalastuksen sivusaaliiksi. Vuonna 1999 kokonaissaalis oli hieman yli 41 000 tonnia, josta Ison-Britannian osuus oli 48 % ja Ranskan 21 %. Saaliit pysyivät samalla tasolla 2000-luvun alussa, mutta nousivat vuonna 2007 lähes 60 000 tonniin. Isotaskurapuja myydään sekä tuoreina että pakastettuina.