Tässä artikkelissa tutkimme James Baker:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt monien ihmisten uteliaisuuden ja kiinnostuksen ajan myötä. Historiallisesta alkuperästään sen vaikutukseen nykymaailmaan James Baker on ollut tärkeä rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Syvällä ja yksityiskohtaisella tarkastelulla tutkimme James Baker:n eri puolia ja tutkimme sen merkityksiä, vaikutuksia ja merkitystä nykyisessä kontekstissa. Lähdemme tutkimus- ja pohdiskelumatkalle, jossa analysoimme James Baker:n vaikutusta yhteiskuntaan ja tapaa, jolla ymmärrämme ympäröivää maailmaa. Liity mukaan tähän jännittävään James Baker-tutkimukseen ja selvitetään yhdessä sen mysteerit ja vaikutukset todellisuutemme.
James Baker | |
---|---|
Yhdysvaltain 61. ulkoministeri | |
Presidentti | George H. W. Bush |
Edeltäjä | George P. Shultz |
Seuraaja | Lawrence Eagleburger |
Yhdysvaltain 67. valtiovarainministeri | |
Presidentti | Ronald Reagan |
Edeltäjä | Donald Regan |
Seuraaja | Nicholas F. Brady |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1930 Houston, Texas |
Puoliso |
Mary Stuart McHenry Susan Garrett Baker |
Tiedot | |
Puolue | republikaanit |
Uskonto | Episkopaali |
Nimikirjoitus |
|
|
James Addison Baker III (s. 28. huhtikuuta 1930) oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin ensimmäisen hallinnon Valkoisen talon kansliapäällikkö ja valtiovarainministeri 1985–1988 Reaganin toisella kaudella, sekä George H. W. Bushin ulkoministeri ja Valkoisen talon kansliapäällikkö. Hän perusti myöhemmin James Baker Instituten.
Baker on kotoisin Houstonista Texasista. Hän opiskeli Princeton Universityssa ja valmistui 1952. Tämän jälkeen hän palveli kaksi vuotta merijalkaväessä ja kotiutui luutnanttina, jonka jälkeen jatkoi lakiopintoja Texasin yliopiston oikeustieteellisessä ja valmistui tohtoriksi 1957. Hän työskenteli Andrews & Kurth, L.L.P:ssa vuoteen 1975.
Baker oli alun perin demokraatti, mutta vaihtoi republikaaniseen puolueeseen ja johti epäonnistunutta senaatinvaalikampanjaa ystävänsä George Bushin kanssa 1970. Hän oli presidentti Gerald Fordin hallinnon kaupan alivaltiosihteerinä 1975 ja johti Fordin epäonnistunutta uudelleenvalintakampanjaa 1976. Baker pyrki myös vuonna 1978 Texasin osavaltion oikeusministeriksi.
Baker oli George H. W. Bushin kampanjapäällikkönä republikaanien esivaalikampanjassa 1980. Puolueen ehdokkaaksi tuli kuitenkin Ronald Reagan, joka voitti vaalit ja nimitti Bakerin Valkoisen talon kansliapäälliköksi 1981. Bakerilla nähdään olleen runsaasti vaikutusvaltaa Reaganin ensimmäisen kauden hallinnon sisäpolitiikkaan. Baker johti Reaganin menestyksekästä uudelleenvalintaa 1984 ja Reagan nimitti hänet toiselle kaudellaan valtiovarainministeriksi Donald Reganin tilalle, joka puolestaan sai Bakerin entisen paikan.
Reaganin jälkeen presidentiksi valittu entinen varapresidentti George H. W. Bush nimitti Bakerin ulkoministeriksi 1989. Hän oli luomassa 34 valtion koalitiota Irakia vastaan Persianlahden sotaan 1991. Vuosina 1992–1993 hän oli Bushin Valkoisen talon kansliapäällikkö.
Vuonna 1993 hän perusti James A. Baker III Institute of Public Policyn Rice Universitylle Houstoniin. Hän julkaisi 1995 muistelmansa The Politics of Diplomacy: Revolution, War and Peace, 1989–1992 (ISBN 0-399-14087-5).
Maaliskuussa 1997 Baker nimitettiin YK:n pääsihteeri Kofi Annanin lähettilääksi Länsi-Saharaan neuvottelemaan rauhaa Polisarion ja Marokon välille. Hän erosi tehtävästä kesäkuussa 2004 tuskastuneena rauhanneuvottelujen etenemättömyyteen. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi hänen Baker II -suunnitelmansa, jonka Marokko kuitenkin hylkäsi.
Baker oli presidenttiehdokas George W. Bushin pääoikeusavustaja vuoden 2000 vaaleissa ja valvoi Floridan äänten uudelleenlaskentaa. Vuonna 2003 presidentti Bush nimitti hänet erikoisavustajakseen selvittämään Irakin velkoja. Samaan aikaan hän oli yksityisen pääomasijoitusyhtiön Carlyle Groupin vanhempi neuvonantaja ja ehdotti velkojen siirtämistä pankin puoliksi hallitsemalle konsortiolle. Maaliskuussa 2006 kongressi nimesi hänet sodan ja Irakin tilannetta tutkivaan Iraq Study Groupiin, jossa hän on republikaanien puolen puheenjohtaja.
|