Johannes Gezelius nuorempi
Nykymaailmassa Johannes Gezelius nuorempi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle väestöryhmälle. Olipa yhteiskuntaan, talouteen tai kulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi Johannes Gezelius nuorempi asettanut itsensä keskeiseksi keskustelu- ja pohdiskelupisteeksi nykyään. Sen vaikutukset ja seuraukset kattavat eri aloja politiikasta teknologiaan, mukaan lukien koulutus ja ympäristö. Tässä artikkelissa tutkimme Johannes Gezelius nuorempi:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta maailmaan, jossa elämme.
| Johannes Gezelius nuorempi | |
|---|---|
 |
|
| Inkerinmaan superintendentti | |
|
1681–1689
|
|
| Turun piispa | |
|
1690–1718
|
|
| Edeltäjä | Johannes Gezelius vanhempi |
| Seuraaja | Herman Witte |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Tartto |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | Luterilaisuus |
|
|
|
Johannes (Juhana) Gezelius, nuorempi (6. syyskuuta 1647 – 10. huhtikuuta 1718) toimi Turun piispana vuosina 1690–1718. Sitä ennen hän oli 1681–1689 Inkerinmaan superintendentti, joka kannusti inkerikkojen ja karjalaisten ortodoksien voimalliseen käännyttämiseen luterilaisiksi.
Hän oli edellisen piispan Johannes Gezelius vanhemman poika. Hän jatkoi uutterasti isänsä työtä, muun muassa hänen suunnittelemaansa Gezeliuksen raamattuteosta. Työhön hän otti vaikutteita Englantiin ja Saksaan vuosina 1670–1674 tekemällään opintomatkalla. Gezelius opiskeli matkallaan hepreaa ja omaksui Philipp Jacob Spenerin opit. Vuonna 1686 julkaistiin hänen Inkerinmaan superintendenttinä kirjoittamansa ortodoksien kohtelun ohje luterilaisille papeille. Sen nimi on Uscollinen Manaus. Siinä hahmotellaan luterilaisuuden suhde sellaisiin ihmisiin, jotka puhuvat suomea, mutta kuuluvat ortodoksiseen kirkkoon.
Gezeliuksen aikana Suomessa otettiin käyttöön uusi kirkkokäsikirja vuonna 1694 ja virsikirja (ns. Vanha virsikirja) vuonna 1701. Gezeliuksen kaudella puhdasoppisuuden valta-asema alkoi murtua osaksi uusien filosofisten virtausten ja osaksi pietismin vaikutuksesta. Isonvihan alettua vuonna 1713 Gezelius pakeni Ruotsiin ja yritti vielä sieltä käsin kirjeitse hoitaa oman hiippakuntansa ja hänen hoitoonsa vuonna 1712 uskotun Viipurin hiippakunnan asioita.
Kirjallisuus
- Laasonen, Pentti: Vanhan ja uuden rajamaastossa. Johannes Gezelius nuorempi kulttuurivaikuttajana. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-122-3.
Lähteet
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Vanhan ja uuden rajamaastossa. SKS-kirjat, 2009, nro Syksy, s. 17.
- ↑ Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 232-237. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 2, palsta 1732 (2. painos). Helsinki: Otava, 1962.
Aiheesta muualla
- Laasonen, Pentti: Gezelius, Johannes nuorempi (1647–1718) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Johannes Gezelius vanhempi |
Turun piispa 1690–1718 |
Seuraaja: Herman Witte |
| |||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
