Nykyään Köyhät ritarit on aihe, joka kiinnittää lukuisten ihmisten huomion ympäri maailmaa. Köyhät ritarit on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin henkilökohtaisella tasolla. Kautta historian Köyhät ritarit on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja ristiriitaisia tunteita. Tässä artikkelissa tutkimme Köyhät ritarit:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen evoluutioon. Tavoitteena on tarjota kattava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Köyhät ritarit (myös köyhä ritari tai leipävanukas, ruots. fattiga riddare, ransk. pain perdu) on jälkiruoka, joka valmistetaan paistamalla maidossa liotettuja vehnäleivän, esimerkiksi ranskanleivän viipaleita. Vehnäleivän sijaan käytetään myös kuivahtanutta pullaa. Maidon joukkoon voidaan sekoittaa myös muna ja niin haluttaessa hiukan sokeria sekä vehnäjauhoja. Viipaleet kastetaan molemmin puolin maitoseokseen ennen uunissa tai pannulla rasvassa paistamista.
Tavallisesti köyhät ritarit syödään lämpiminä hillon ja kermavaahdon kera.
Jaakko Raholan mukaan Köyhät ritarit (The Poor Knights) oli muun muassa Edvard III:n vuonna 1349 perustama veljeskunta, johon kuuluivat Windsorin linnan asunnoissa asuvat, eläkkeellä olevat sotilaat. Demokratian tulon myötä Euroopan aateliset menettivät valtansa ja rahansa. He halusivat silti säilyttää entisen elämäntapansa ja syödä jälkiruokaa, vaikka siihen ei olisi ollutkaan varaa. Edullinen jälkiruoka oli paistettu kuivahtanut leipä. Keski-aikaisessa ohjeessa mausteena on käytetty madeiraa tai sherryä, kanelia ja sitruunankuorta, jotka kaikki olivat tuolloin kalliita mausteita.